Zachris Castrén

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zachris Castrén
Henkilötiedot
Syntynyt 12. joulukuuta 1868
Oulu
Kuollut 31. tammikuuta 1938 (69 vuotta)
Helsinki

Zachris Castrén (12. joulukuuta 1868 Oulu31. tammikuuta 1938 Helsinki) oli kansansivistysmies, työväenopiston johtaja ja liberaali poliitikko. Hän vaikutti nuorsuomalaisissa ja Edistyspuolueessa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zachris Castrén kuului Castrénin sivistyssukuun. Hänen vanhempansa olivat kauppias Zachris Castrén ja Maria Gummerus. Kielentutkija Matthias Alexander Castrén oli hänen setänsä. Castrén opiskeli uskonnonfilosofiaa, väitteli tohtoriksi 1899 ja nimitettiin käytännöllisen filosofian dosentiksi yliopistoon 1903. Siinä välissä hän oli ylioppilaskunnan puheenjohtajana. Hän kiinnostui liberaaleista filosofeista ja tuli jo nuorena tunnetuksi uskonnonvapauden puolustajana. Hän liittyi nuorsuomalaisiin ja osallistui sortovuosina Kagaalin toimintaan. Castrén valittiin eduskuntaan kerran, vuoden 1909 vaaleissa, mutta kausi jäi lyhyeksi kun eduskunta hajotettiin jo alle puolen vuoden kuluttua. Eduskuntakaudellaan hän oli toimitusvaliokunnan puheenjohtaja. Sosiaalireformistina hän oli K. J. Ståhlbergin tavoin "varpusten" johtajia ja kuului vuosia Nuorsuomalaisen Puolueen hallitukseen.

Castrénin tärkein työsarka oli kansansivistystyö. Hän oli Valvojan päätoimittaja 1906–1908 ja 1914–1919, kansanvalistusseuran puheenjohtaja 1919–1938 ja ennen kaikkea 1914–1938 vasta perustetun Helsingin työväenopiston ja 1917–1938 Työväenopistojen liiton johtaja. Hän uskoi sivistämisen ja kriittisen ajattelun opetuksen työväestölle tasoittavan myös yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Castrén veti linjat nk. tieteelliselle työväenopetukselle Suomessa, mutta vastusti marxilaista sosialismia epätieteellisenä ja tuhoisana. Hän puolusti työväenopistoliikkeen johdossa itsenäistä reformilinjaansa sekä konservatiivista kirkkoa että kumouksellista vasemmistoa vastaan.

Sisällissodan jälkeen Castrén kuitenkin vetosi julkisesti punavankien inhimillisen kohtelun puolesta ja tuki maltillisen työväenliikkeen toiminnan uudelleen käynnistämistä. Hän oli valtiomuotokiistassa tasavaltalaisten johtajia ja oli perustamassa Kansallista Edistyspuoluetta, jonka hallitukseen kuului sitten vuosia. Niin ikään hän oli vuosikaudet puolueen pää-äänenkannattajan Helsingin Sanomien johtokunnassa, samoin Otavan. Castrén ei onnistunut palaamaan eduskuntaan, mutta pääsi vielä Ståhlbergin valitsijamieheksi presidentinvaaleissa 1931 ja 1937.

Castrén oli myös 1920–1936 Kunnallisvirkamiesliiton puheenjohtajana ja 1922–1934 Henkisen Työn Yhtymän (myöhempi TVK) varapuheenjohtajana johtamassa nousevan keskiluokan palkkataistelua. Tämä, sekä radikaali kanta uskonnonvapauskysymyksessä, leimasivat häntä ja saattoivat muodostua rasitteeksi puolueellekin. Kuuluessaan pitkään myös Suomen Rauhanliiton johtoon hän joutui 1930-luvulla jopa Etsivän Keskuspoliisin kirjoihin poliittisesti epäilyttävänä. Hänen viimeinen valitsijamiesehdokkuutensa oli samalla myös poliittinen kampanja tällaista poliisivaltiota vastaan.

Castrénilla oli yhteensä kolme puolisoa, Sigrid Lyche vuosina 1894–1905, Elli Kyander 1907–1917 ja Sylvi Maria Heikel 1918 alkaen. Metsänhoitaja, opettaja Sakari Harald Castrén (s. 1896) oli Castrénin poika ensimmäisestä avioliitosta.[1]

Castrénille myönnettiin professorin arvo vuonna 1928.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vanhan ajan muistoja Kemin, Tervolan ja Simon seurakunnista. Suomen muinaismuisto-yhdistyksen aikakauskirja 14. Helsinki 1894
  • Vapaan uskonnon asema Hollannissa : muutamia matkamuistelmia. Otava 1898
  • Uskonnonfilosofian käsitteestä ja metoodista 1, väitöskirja. Helsinki 1899
  • Johan Henrik Pestalozzi : kansanvalistuksen sankari. Elämäkertoja 2. Kansanvalistus-seura, Helsinki 1900
  • Jeesus Kristus historiantutkijan valaisemana. Tekijä, Helsinki 1901
  • Valistuksen suhteesta elämään. Etelä-Pohjaanmaan nuorisoseuran kirjasia 2. Vaasa 1901
  • Uskonnonfilosofian käsitteestä ja metoodista 2. Tekijä, Helsinki 1903
  • J. V. Snellmanin aatteita : poimintoja hänen kirjoituksistaan. WSOY 1906
  • Kielikysymys : alustus suomenmielisten perustuslaillisten puolukokouksessa 6/4 1906. Helsinki 1906
  • Uskonto ja puolue-elämä. Nuorsuomalaisen puolueen kanslia, Helsinki 1908
  • Kieltolain puolesta ; kirj. Zachris Castrén ja Lauri Ingman. Kirjoituksia kieltolakiasiassa / Raittiuden ystävien toimittamia 8. Edistysseurojen kustannus oy, Helsinki 1920
  • Kansainvälinen valtio ja humanitarismi. Pro iure nationum 4. Helsinki 1922
  • Kansanäänestys kieltolakiasiassa : esitelmä Kansallisen edistyspuolueen puoluekokouksessa 25.4.1926. Kansallinen edistyspuolue, Helsinki 1926
  • Valtio ja vapaa kansansivistystyö : valtioneuvostolle 24 p. heinäk. 1929 annettu mietintö. Kansanvalistusseura, Helsinki 1929
  • Juoppouden sielullisista syistä. Suomen sos.-dem. raittiusliitto, Helsinki 1936

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Richard Wimmer : Usko ja totuus : teoloogin tunnustuksia ; suom. Zachris Castrén ja Maila Mikkola. Otava, Kuopio 1895
  • Zakarias Joakim Cleve : Mietteitä Suomen kansakoulusta ja sen opetusohjelmasta. Kansanvalistus-seuran toimituksia 118, 4. Mikkeli 1901
  • James Sully : Opettajan sielutieteen käsikirja ; tekijän luvalla suomentanut Zach. Castrén. Kansanvalistusseura, Helsinki 1911-1912
  • Harald Höffding : Persoonallisuusperiaate filosofiassa : luentoja Helsingin Yliopistossa keväällä 1911. Otava 1911

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Castrén, Sakari Harald”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 86. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.