ZIL-131
| ZIL-131 | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Neuvostoliitto |
| Valmistaja | Zavod imeni Lihatšova |
| Valmistusvuodet | 1966–1991 |
| Mitat ja massat | |
| Kantavuus | 5 000 kg |
| Omamassa | 6 700 kg |
| Pituus | 7 040 mm |
| Leveys | 2 500 mm |
| Korkeus | 2 480 mm |
| Akseliväli | 3 350 + 1 250 mm |
| Maavara | 330 mm[1] |
| Moottori, voimansiirto ja alusta | |
| Iskutilavuus | 5 960 cm³ |
| Teho | 150 hv / 3 200 1/min |
| Polttoaine | bensiini |
| Kulutus | 40 l / 100 km |
| Vetotapa | 6×6 |
| Vaihteisto | 5+1 sekä kaksiportainen alennusvaihde |
ZIL-131 on Zavod imeni Lihatšovan vuosina 1966–1991 valmistama keskiraskas maastokuorma-auto. Auto on kolmiakselinen, jokapyörävetoinen ja sen kantavuus on 5 000 kg.[1] ZIL-131 on edelleen hyvin yleinen kuorma-auto entisen Neuvostoliiton ja itäblokin maissa.
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auton voimanlähteenä on V8-moottori, josta voima välittyy kuivan yksilevyisen kytkimen kautta viisinopeuksiseen vaihteistoon. Autossa on myös kaksinopeuksisella alennusvaihteella varustettu jakovaihteisto.[1]
- Vetojärjestelmä: 6x6 kytkettävissä
- Moottori:
- merkki/malli/toimintatapa: ZIL-131/ 4-T kaasutin
- iskutilavuus/käyttövoima: 5,96 l/bensiini
- maksimiteho/vääntömomentti: 110 kW/402 Nm
- polttoaineen kulutus: 50–70 l/100 km
Auton rengaskoko on 12,00-20" ja polttoainesäiliön tilavuus 340 litraa.[1]
Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auton huippunopeus on 80 km/h, kääntösäde 10,1 metriä ja suurin kahluusyvyys 1,4 metriä. Mäennousukyky on 58 %.[1]
Käyttö Suomen puolustusvoimissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ZIL-131:iä hankittiin Suomen puolustusvoimille kahdessa vaiheessa: vuosina 1973–1979 sekä 1987–1991. Kokonaismäärä oli noin 400 kappaletta.[4]
Puolustusvoimat asensi yhteen autoon Valmet 611 -moottorin vuonna 1978, mutta kokeilu jäi ainoaksi laatuaan.[4]
ZIL-131:t ovat edelleen käytössä muun muassa tykinvetäjinä. Ajoneuvoja käytetään myös runsaasti tavallisissa kuljetustehtävissä. ZIL-131:ssä on istumapaikkoja kuljettajan lisäksi ohjaamossa kaksi sekä kuormatilassa 27. Rauhan aikana miehistön kuljetus ilman moduuli-istuimia on kielletty (Zileissä ei moduuleita ole).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Mäkipirtti, Markku: Ajoneuvot Suomessa 2 – Neuvostoliittolaiset autot – ZiL-131, s. 134–139. Tampere: Apali Oy, 2009. ISBN 978-952-5026-85-6.
- ↑ a b Puolustusvoimat: Maavoimat, kalustoesittely: Keskiraskas maastokuorma-auto ZIL 131 15. kesäkuuta 2005. www.mil.fi. Arkistoitu 1.7.2007. Viitattu 24.6.2007.
- ↑ Oinonen, Pentti: Puolustusvoimien kalusto ja ympäristö eduskunta.fi. 28.4.2009. Helsinki: Suomen Eduskunta. Viitattu 16.6.2009.
- ↑ a b Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – Neuvostoliittolaiset sarjat; ZIL-131, s. 121; 123–125. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- АМУР-531340: analogue ЗиЛ-131 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ZIL-131 galleria
- Puolustusvoimat: kalustoesittely: Keskiraskas maastokuorma-auto ZIL 131 (Arkistoitu – Internet Archive)
- YouTube: Satunnaista sotilashistoriaa: ZiL-131