Zähringenin herttuat

Zähringenin suvun vaakuna

Zähringenin herttuat olivat švaabilainen aatelissuku, joka keskiajalla hallitsi laajoja alueita nykyisen Saksan lounais- ja Sveitsin pohjoisosassa. Heitä pidetään mm. Freiburgin ja Bernin kaupunkien perustajina.

Historia

Zähringenin suvun alkuperäinen kotilinna oli Limburg Weilheim an der Teckin kaupungin luona, Esslingenin alueella nykyisessä Baden-Württembergissä. Sen rakennutti herttua Berthold I. Hänen kuoltuaan 1078 hänen poikansa Hermann I (Limburgin ja Veronan rajakreivi) ja Berthold II jakoivat alueet keskenään. Hermannista polveutuivat Badenin rajakreivit, joiden suku hallitsi Badenin suurherttuakuntaa vuoteen 1918 saakka.

Berthold II otti haltuunsa Zähringenin linnan samannimisessä kylässä, joka nykyään sijaitsee Freiburgin kaupungin alueella ja josta sukuhaara otti nimensä. Hänen perintöään jatkoivat Berthold III, joka kuoli jo nuorena, ja Konrad I. Konrad yritti laajentaa valtaansa Burgundin koillisosaan, ja kuningas Lothar III julisti hänet veljenpoikansa, Burgundin kreivi Vilhelm IV:n lailliseksi perijäksi. Konrad sai nimellisen arvonimen Rector Burgundiae mutta tosiasiallisesti hallintaansa vain alueen koilliskärjen Genevenjärven tienoilta.

Konradin kuoltua 1152 hallitsijaksi nousi Berthold IV, joka keskittyi vahvistamaan asemaansa nykyisen Sveitsin alueella ja sai hallintaansa mm. Zürichin. Hän perusti myös Neuenburg am Rheinin kaupungin.

Nykyinen Sveitsi vuonna 1200. Zähringenin suvun alueet on merkitty vihreällä.

Berthold IV kuoli 1186. Hänen seuraajaansa Berthold V:ttä pidettiin vuonna 1197 vahvana ehdokkaana keisari Henrik VI:n seuraajaksi, mutta hän kieltäytyi kunniasta ja sai tästä kiitokseksi voittoisalta vastaehdokkaaltaan Filip Schwabenilaiselta hallintaansa Schaffhausenin voutikunnan. Zähringenin herttuoiden suku oli nyt merkittävässä asemassa, myös Schwarzwaldin hopeakaivosten tuottamien rikkauksien ansiosta. Berthold V kuoli kuitenkin 1218 vailla miespuolista perillistä. Zähringenin herttuoiden suku sammui, ja sen hajallaan sijainneet maat hajosivat eri suvuille.

Zähringenin herttuat olivat mahdistaan huolimatta ”herttuoita vailla herttuakuntaa”: heidän herttuanarvonsa täytyi jokaisessa polvessa Saksan kuninkaan erikseen myöntää. Berthold V:n kuoltua Fredrik II lakkautti suvulle kuuluneen herttuanarvon, eikä Zähringenin suku jättänyt jälkeensä omaa ”valtiota”.

Tietoisuutta ”zähringeniläisestä” historiasta alettiin elvyttää 1400-luvulla, kun Bernin ja Badenin alueen kaupunkien aristokratia rakensi sen avulla ”vapaiden” kaupunkiensa identiteettiä. Suvun toisesta haarasta polveutuvat Badenin suurherttuat alkoivat 1800-luvulla vaalia Zähringenin suvun perinteitä ja rakennuttivat useita muistomerkkejä Zähringenin herttuoiden kunniaksi.

Zähringenin suvun herttuat

• n. 1000–1078: Berthold I
• n. 1050–1111: Berthold II von Zähringen 1092–1098

• n. 1085–1122: Berthold III, Zähringen herttua vuodesta 1111.
• n. 1090–1152 Konrad I, Zähringen herttua vuodesta 1122
• n. 1125–1186: Berthold IV, Zähringen herttua vuodesta 1152
• n. 1160–1218: Berthold V, Zähringen herttua vuodesta 1186

Muut merkittävät Zähringenit

• k. 1110: Gebhard von Zähringen, Berthold I:n poika, Konstanzin piispa
• k. 1175: Clementia von Zähringen, Konrad I:n tytär, meni naimisiin Henrik Leijonan, Saksin herttuan kanssa vuonna 1147.
• k. 1191: Rudolf von Zähringen, Konrad I:n poika, Mainzin arkkipiispa ja Liègen piispa.

”Zähringeniläisten kaupungit”

Kaksitoista kaupunkia nykyisessä Saksassa ja Sveitsissä juontaa nykyään historiansa Zähringenin herttuoista, jotka ovat ne joko perustaneet tai rakentaneet ja merkittävästi kehittäneet niitä. Saksassa niitä ovat

• Bräunlingen
• Freiburg im Breisgau
• Neuenburg am Rhein
• Rheinfelden (Saksan puoleinen osa historiallista kaupunkia)
• St. Peter im Schwarzwald
• Villingen
• Weilheim an der Teck

ja Sveitsissä

• Bern
• Burgdorf
• Fribourg
• Murten
• Rheinfelden (Sveitsin puoleinen osa historiallista kaupunkia)
• Thun.