Yumi Matsutōya
| Yumi Matsutōya | |
|---|---|
| Yumi Arai | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Yuming, Karuho Kureta |
| Syntynyt | 19. tammikuuta 1954 Hachiōji, Tokio, Japani |
| Kansalaisuus | japanilainen |
| Ammatti | laulaja, lauluntekijä, radiopersoonallisuus |
| Puoliso | Masataka Matsutōya (1976–) |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1968– |
| Tyyli | pop rock, fuusiojazz, folk rock, kayōkyoku, city pop |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Yumi Matsutōya (jap. 松任谷 由実, Matsutōya Yumi, syntyjään Yumi Arai, 荒井由実, Arai Yumi; s. 19. tammikuuta 1954 Hachiōji, Tokio) on japanilainen laulaja ja lauluntekijä, joka käyttää myös lempinimeä Yuming (ユーミン). Häntä pidetään yhtenä Japanin merkittävimmistä pop-artisteista, ja hänen vaikutuksensa on näkynyt japanilaisessa musiikissa jo vuosikymmenien ajan.[1]
Matsutōyan musiikki on saanut kansainvälistä näkyvyyttä muun muassa Studio Ghiblin animaatioelokuvien kautta.
Ura ja vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matsutōya syntyi Tokion Hachiōjissa ja aloitti musiikkiuransa jo nuorena. Hän työskenteli 14-vuotiaana sessiomuusikkona ja kirjoitti ensimmäisen alkuperäisen kappaleensa 17-vuotiaana.[2] Hänen esikoisalbuminsa Hikōkigumo (ひこうき雲, ’Lentokoneenpilvi’) julkaistiin vuonna 1973 hänen tyttönimellään Yumi Arai. Albumi erosi merkittävästi sen ajan valtavirrasta olevasta japanilaisesta musiikista, tarjoten hienostunutta ja modernia kaupunkielämää kuvaavaa pop-musiikkia, johon oli sekoitettu vaikutteita klassisesta musiikista sekä länsimaisista artisteista kuten Procol Harum ja Françoise Hardy.[1]
Matsutōyan läpimurto tapahtui vuonna 1975 hänen ensimmäisen ykkössinglensä ”Ano hi ni kaeritai” (あの日に帰りたい, ’Haluan palata tuohon päivään’) myötä, joka oli suositun TV-draaman Katei no Himitsu (家庭の秘密, ’Perheen salaisuus’) tunnusmusiikkia. Vuonna 1976 hän meni naimisiin pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa ja tuottajansa Masataka Matsutōyan kanssa ja alkoi esiintyä aviomiehensä sukunimellä.[2] Matsutōyan musiikki vaikutti vahvasti japanilaiseen pop-musiikkiin yhdistämällä länsimaisen pop-tyylin sointukulkuja ja järjestelyjä kiehtoviin sanoituksiin, joiden on kuvailtu heijastavan nuorekasta tyylikkyyttä. Hän muodosti pohjan useille tuleville musiikkiliikkeille, mukaan lukien city popille.[1]
Matsutōyan vaikutus japanilaiseen pop-musiikkiin on ollut valtava. Hän on myynyt yli 40 miljoonaa levyä ja hänen 24 albumiaan on yltänyt Oricon-listan kärkeen. Erityisen merkittävä saavutus oli hänen 17 peräkkäistä ykkösalbumiaan vuosina 1981–1997, mikä on Japanin ennätys. Hän on ollut myös ensimmäinen artisti, joka on yltänyt listaykköseksi viitenä peräkkäisenä vuosikymmenenä (1970–2010-luvut).[1]
Matsutōyan musiikki on saanut näkyvyyttä myös Studio Ghiblin animaatioelokuvien kautta. Vuonna 1989 hänen kappaleitaan ”Rouge no dengon” ja ”Yasashisa ni tsutsumareta nara” käytettiin elokuvassa Kikin lähettipalvelu. Myöhemmin vuonna 2013 hänen debyyttialbuminsa nimikappale ”Hikōkigumo” valittiin Hayao Miyazakin elokuvan Tuuli nousee tunnusmusiikiksi.[2]
Vuonna 2013 Matsutōya palkittiin Kunniamitalilla ja purppuranauhalla tunnustuksena hänen merkittävistä ansioistaan taiteiden parissa. Monista hänen kappaleistaan on tullut japanilaisen populaarimusiikin klassikoita, joita esitetään edelleen aktiivisesti ja opetetaan jopa japanilaisissa koulukirjoissa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e The Queen of Japanese Pop: Celebrating 50 Years of Matsutōya Yumi nippon.com. 5.7.2022. Viitattu 20.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Yumi Arai - The Iconic Journey of a Japanese Pop Legend │Yokogao Magazine Yokogao Magazine. Viitattu 20.4.2025. (englanniksi)
