Ytterstfors-Munksund

Ab Ytterstfors-Munksund oli ruotsalainen vuosina 1916–1925 Pohjois-Ruotsissa Norrlannissa toiminut metsäteollisuusyhtiö. Yhtiö hankki puuta myös Pohjois-Suomesta. Yhtiö muodostettiin 1916 Munksunds sågverks Ab:n ja Ytterstfors Trävaru Ab:n sulautuessa yhteen. Ytterstfors-Munksund aloitti toimintansa suunnattomat velat niskassaan, omaamatta kuitenkaan lainkaan käteisiä osakevaroja. Ytterstfors-Munksund teki konkurssin 1925 mutta suurin osa sen toiminnoista siirtyi vuonna 1926 perustetun Munksunds Ab:n haltuun. Kun Ivar Kreuger käynnisti 1929 Svenska Cellulosa Ab:n (SCA) Munksunds Ab:sta tuli tämän yhtiön tytäryhtiö. Munksund yhdistettiin Svenska Cellulosa Ab:hen vuonna 1954.

Yhtiön historia alkoi vuonna 1786 Byskeälvenin varteen rakennetusta vesisahasta. Vuonna 1815 perustettiin Ytterstforsin vesisaha ja vuonna 1837 Ytterstforsin lasitehdas. Ytterstfors Ab perustettiin 1874, se omisti Ytterstforsin vesisahan ja lasitehtaan lisäksi 1813 perustetun Carlsforsin sahan ja Furuögrundin höyrysahan. Yhtiön pääkonttori sijaitsi Ytterstforsissa (nykyinen Byske). Yhtiön nimeksi muuttui 1894 Ytterstfors Trävaru Ab. Vuonna 1906 yhtiö hankki osake-enemmistön Piteån seudulla toimineesta Munksunds Sågverk Ab:sta. 1907 Ytterstforsin vesisaha suljettiin ja sen tilalle rakennettiin puuhiomo. 1910-luvun alkuun mennessä yhtiö oli jo luopunut kaikista vesisahoistaan.

Yhtiön suuri metsäomaisuus oli saanut alkunsa jo 1700-luvulla kun Ruotsin hallitus luovutti 1747 ja 1749 "kapteeni ja professori" Jonas Meldercreutzille, joka omisti Meldersteinin tehtaan ja Strömsundin masuunin, koko alueen Luulaja- ja Kalixjokien välillä "tehtaiden varustamiseksi hiilillä ja päivätöillä". Kaikkiaan luovutettu alue oli kooltaan 20 peninkulmaa pitkä ja noin 10 peninkulmaa leveä. Tämä alue kuului sitten myöhempinä vuosina perustetulle Töre-yhtiölle sekä siirtyi tältä yhtiöltä Ytterstfors-Munksund-osakeyhtiölle. 1700-luvun lopulla vapaaherra S. G. Hermelin aloitti toimintansa näillä seuduilla perustaen suuren joukon rautatehtaita ja masuuneja. Hän osti myös Meldersteinin ja Strömsundin rautatehtaat niihin kuuluvine suurine metsäalueineen. Hermelinin tehtyä vararikon alueen osti 1818 Ruotsin ja Norjan kuningas Kaarle XIV Juhana, joka korotti alueen Jällivaaran ruhtinaskunnan arvoon. Toimenpide aiheutui valtiollisista syistä sillä paavi oli asettanut prinsessa Josefinen ja kruununprinssi Oskarin avioliiton ehdoksi sen, että Kaarle Juhanan tuli lahjoittaa prinsessalle huomenlahjaksi samankokoinen ruotsalainen ruhtinaskunta kuin oli se, jonka prinsessa kastetilaisuudessaan oli saanut keisari Napoleonilta, nimittäin Gallieran ruhtinaskunnan Italiassa. Vuonna 1857 Oskar myi koko alueen tehdaslaitoksineen joukolle ruotsalaisia ja norjalaisia rahamiehiä. Maaomaisuus siirtyi sittn yhden osakkaan Viktor Kjellbergin omistukseen ja hän myi sen englantilaiselle Giles Locherille. Locher hoiti aluetta parinkymmenen vuoden ajan, mutta hän unohti hankkia lainmukaiset valtauspaperit alueen kaivoksiin, minkä taas tekivät eversti Bergman ja G. A. Broms. Näistä tuli kaivosten omistajat, kun taas alueen uudisrakennukset ja maatilat myytiin Tore- ja Bodträskfors-yhtiöille

Ytterstfors-Munksund osti 1917 Ab Storforsin ja Baltiska Trävaru Ab:n, josta tuli seuraavana vuonna Ytterstfors-Munksundin tytäryhtiö.

Ytterstfors-Munksund omisti 1920 425 000 hehtaaria metsää. Vuonna 1921 yhtiön palveluksessa oli 2 500 työntekijää ja sillä oli sahalaitokset Norrlannissa Munksundissa, Skuthamnissa, Storforsissa, Bergsvikenissä, Karlsborgissä, Båtskärsnäsissä ja Töreforsissa sekä muualla Brännforsissa, Furuögrundissa ja Ytterstforsissa. Yhtiön puuhiomot sijaitsivat Ytterstforsissa ja Karlsborgissa, rautatehdas Karlsvikissa Luulajassa och konepajat ja valimot Munksundissa, Furuögrundissa, Karlsborgissa ja Piteån Storforsissa.