Yrjö V (Hannover)
| Yrjö V | |
|---|---|
_1861_(1).JPG) Yrjö V, Conrad L’Allemandin maalaama muotokuva vuodelta 1861. | |
| Hannoverin kuningas | |
| Valtakausi | 18. marraskuuta 1851 – 20. syyskuuta 1866 |
| Edeltäjä | Ernst August |
| Syntynyt |
27. toukokuuta 1819 Berliini, Preussi |
| Kuollut |
12. kesäkuuta 1878 Pariisi, Ranska |
| Puoliso | Marie Saksi-Altenburg |
| Lapset |
Ernst August Frederika Marie |
| Koko nimi | George Frederick Alexander Charles Ernest Augustus |
| Suku | Hannover |
| Isä | Ernst August |
| Äiti | Frederika Mecklenburg-Strelitz |
| Nimikirjoitus |
 |
Yrjö V (27. toukokuuta 1819 Berliini, Preussi – 12. kesäkuuta 1878 Pariisi, Ranska)[1] oli viimeinen Hannoverin kuningas vuosina 1851–1866.
Yrjö V:n isä oli Englannin kuningasperheeseen kuulunut Cumberlandin herttua Ernst August, josta vuonna 1837 tuli Hannoverin kuningas. Yrjö menetti lapsena sairauden seurauksena näön vasemmasta silmästään ja vuonna 1833 onnettomuuden seurauksena myös oikeasta silmästään.[1][2] Normaalisti täysin sokea perillinen olisi syrjäytetty kruununperimysjärjestyksessä, mutta kuningas Ernst Augustilla ei ollut muita poikia. Isä määräsi vuonna 1842, että valtiollisissa asioissa Yrjön allekirjoituksen varmentaisi aina kaksi todistajaa, jotka valittaisiin kahdentoista luotetun henkilön joukosta.[2] Sokeudesta seuranneen ulkomaailmasta eristymisen on arveltu myötävaikuttaneen siihen, että Yrjö kehitti epärealistisen kuvitelman Welfien ikivanhan dynastian nostamisesta uuteen loistoon ja mahtiin, mikä saneli hänen uhmakkaan politiikkansa.[1] Noustuaan marraskuussa 1851 valtaistuimelle hän nimitti taantumuksellisesta henkilöistä kootun hallituksen ja sivuutti valtiopäivien mielipiteet. Vuonna 1855 hän kumosi vuoden 1848 edistyksellisen perustuslain ja palautti voimaan huomattavasti vanhoillisemman vuoden 1840 perustuslain. Uskonnollisissa kysymyksissä hän edusti jyrkkää puhdasoppisuutta.[2] Opposition vahvistuttua Yrjö joutui syksyllä 1865 nimittämään liberaalin hallituksen.[3]
Yrjö V vastusti Preussin vaikutusvallan kasvua Saksassa.[2] Vuoden 1866 Preussin–Itävallan sodan puhjettua hän asettui Itävallan puolelle ja antoi vastoin valtiopäivien tahtoa kieltävän vastauksen Preussin vaatimukseen Hannoverin puolueettomuudesta. Tämän seurauksena Preussi julisti sodan 16. kesäkuuta ja löi Hannoverin armeijan vain kahdessa viikossa. Hannover antautui 29. kesäkuuta ja 20. syyskuuta koko maa ilmoitettiin liitetyksi Preussiin.[3][1] Valtakuntansa menettänyt Yrjö asui loppuikänsä maanpaossa, aluksi Itävallan Schönbrunnin linnassa ja Gmundenissa ja vuodesta 1874 Ranskassa.[2][1] Kuoltuaan hänet haudattiin Windsorin linnan Pyhän Yrjön kappeliin Englantiin.[1]
Yrjö V:n ainoa poika oli Cumberlandin herttua Ernst August.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yrjö V (Hannover) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
