Yrjö Holm
| Yrjö Holm | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. huhtikuuta 1891 |
| Kuollut | 4. heinäkuuta 1930 (39 vuotta) Forssa |
| Ammatti | työmies |
| Titteli | kauppalanvaltuutettu |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | STPV |
Yrjö Holm (9. huhtikuuta 1891 – 4. heinäkuuta 1930 Forssa)[1] oli suomalainen työmies ja Forssan kauppalanvaltuuston jäsen, joka edusti Sosialistista työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestöä. Hän kuoli kotiovelleen äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen jäsenten murhaamana heinäkuussa 1930. Holmin tapausta ei milloinkaan selvitetty, eikä murhasta rangaistu ketään. Hänen lisäkseen Lapuan liikkeen murhaamina kuolivat Onni Happonen ja Erik Mättö.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Holmin kuolemaan johtaneet tapahtumat saivat alkunsa heinäkuun 4. päivän vastaisena yönä 1930, kun Kalevi Heikkisen johtama Lapuan liikkeen Loimaan iskujoukko tunkeutui hänen kotiinsa tarkoituksenaan muiluttaa Holm. Tämä ei kuitenkaan suostunut lähtemään vapaaehtoisesti sieppaajien matkaan, vaan puolustautui revolverilla ampumalla. Syntyneessä laukaustenvaihdossa Holm sai lopulta surmansa kotiovellaan. Myöhemmin erästä Perkjärven ampuma-alueella kuollutta asevelvollista epäiltiin Holmin haavoittamaksi, mutta tapausta pidettiin myös itsemurhana.[2]
Holm haudattiin Forssan hautausmaalle. Lehtitietojen mukaan paikalle oli kokoontunut noin 700 saattajaa. Hautajaisissa puhui muun muassa Forssa-yhtiön edustajana dosentti John Palmén.[3] Elokuussa pidetyssä istunnossa Forssan kauppalanvaltuusto kunnioitti Holmin muistoa seisaalleen nousten. Holmin edustaman STPV:n seitsemän valtuutettua eivät olleet saapuneet kokoukseen.[4]
Murhatutkimukset ja oikeudenkäynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapuan liikkeen jäsenistä mukana oli Heikkisen lisäksi ainakin Loimaalta kotoisin ollut talollinen Paavo Markkula sekä heidän oppaanaan toiminut forssalainen ylioppilas Enso Kivikoski. Lisäksi Holmin kotiin tunkeutuneeseen joukkioon kuuluivat todennäköisesti Loimaan seudun lapualaisten paikallispäällikkö Uuno Järvinen, liikemies Erkki Väinölä, tilallinen Väinö Koivisto ja konttoripäällikkö Kaarlo Flinck (myöh. Linkomies). Kuulusteluissa he tosin väittivät olleensa samaan aikaan kyyditsemässä sieppaamaansa tilallisen poikaa Aarne Rantasaloa Oripään kankaalle, mutta kertomusta ei pidetty uskottavana. Vaikka Holmin muilutusta ei oltu suunniteltu järjestön päämajassa, oltiin suunnitelmasta kuitenkin Lapualla todennäköisesti tietoisia.[2]
Holmin kuolinpäivänä virkaansa nimietty uusi sisäministeri Erkki Kuokkanen määräsi murhatutkijaksi Turun ja Porin läänin lääninrikosetsivä Karl Brynolf Hillin, joka pääsi häneen kohdistuneesta painostuksesta huolimatta nopeasti tekijöiden jäljille. Hilli pidätti ampujaksi epäilemänsä Paavo Markkulan ja saikin tämän kuulusteluissa paljastamaan itsensä. Myös Loimaan vt. nimismies Aarne Leikonen oli pitänyt Markkulaa ampujana. Hieman myöhemmin Markkula murtui Holmin sisaren Alman edessä, tämän tunnistettua hänet veljensä murhaajaksi. Todisteet olisivat luultavasti riittänet tuomioon, mutta 4. marraskuuta 1930 Loimaan iskujoukon johtaja Kalevi Heikkinen järjesti Forssassa 800 eri puolilta Varsinais-Suomea kootun Lapuan liikkeen kannattajan mielenosoituksen, jossa vaadittiin Markkulan vapauttamista. Saadakseen tilanteen hallintaansa ja välttääkseen avoimen konfliktin Lapuan liikkeen kanssa, päättivät sisäministeri Kuokkanen ja maaherra Ilmari Helenius vapauttaa hänet.[2]
Syntipukiksi lavastettiin lääninetsivä Hilli, jota Loimaan suojeluskunnan päällikkö Soma Paasio syytti ”punaiseksi” ja lisäksi hänen väitettiin kohdelleen pidättämiään lapualaisia huonosti. Sisäministeri Kuokkanen vapautti Hillin tehtävistään ja määräsi hänet virkakieltoon. Tämä katkeroitti Hillin, joka katsoi vain tehneensä hänelle määrätyn tehtävän mahdollisimman puolueettomasti. Myöhemmin hän joutui ansaitsemaan elantonsa yksityisetsivänä. Hillin erottamisen jälkeen tutkimuksia jatkoi paikallinen apulaisnimismies, joka uskoi lapualaisten epäselviä kertomuksia. Esimerkiksi Paavo Markkula sotkeentui omassa tarinassaan jopa Holmin sisarta vastaan nostamansa kunnianloukkausoikeudenkäynnin aikana, mutta tutkimukset päättyivät Markkulan osalta hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Viimeisimpänä Holmin ampujaksi epäiltiin oppaana toiminutta Enso Kivikoskea, joka puolestaan kaatui myöhemmin talvisodassa. Tutkimuksissa oli mukana myös Tampereen poliisi, mutta ne eivät johtaneet lopulta tuloksiin. Osansa oli muun muassa Lapuan liikkeen aktiiveihin kuuluneella kansanedustaja Erkki Perheentuvalla, joka innokkaasti yritti pysäyttää murhan tutkimista.[2]
1930-luvun lopulla Suomen sisäpoliittinen tilanne oli muuttunut niin, että murhatutkimukset avattiin uudelleen. Kalevi Heikkinen pidätettiin huhtikuussa 1938, mutta oikeudenkäynnissä häntä ei kuitenkaan pystytty osoittamaan syylliseksi Holmin murhaan. Sen sijaan Heikkinen sai viiden kuukauden tuomion vapaudenriistosta. Hän oli jo aikaisemmin vuonna 1931 saanut yhdeksän kuukauden ehdollisen tuomion kolmesta tekemästään vapaudenriistosta. Heikkinen kuoli joulukuussa 1940 muutamaa vuotta aikaisemmin Espanjan sisällissodassa saamiinsa vammoihin.[5] Talvisodan sytyttyä sisäministeri Ernst von Born määräsi tutkimuksia edelleen jatkettaviksi. Tutkinnanjohtajana oli ensin komisario Johan Markus ja hänen jälkeensä myöhemmin virkatehtävissä surmattu lääninetsivä Albert Ojala. Kaikkiaan Holmin kuolemaa tutki vuosien saatossa 13 eri rikostutkijaa, joista ainoastaan yksi selvisi ilman henkilökohtaisia seurauksia virkaurallaan. Murha jäi kuitenkin selvittämättä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Naula, Tiina: Yrjö Holmin surmasta 90 vuotta – Lapuan liikkeen surmaamaa forssalaista muistetaan hautausmaalla (vain tilaajille) 3.7.2020. Forssan Lehti. Viitattu 3.1.2021.
- ↑ a b c d e Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset 1930, s. 202, 226, 279, 330, 388–389, 570. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-10871-6-9.
- ↑ Yrjö Holmin hautaus. Hämeen Kansa, 16.7.1930, nro 130, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.1.2021.
- ↑ Kommunistivaltuutetut eivät olleet eilen saapuvilla kauppalanvaltuuston kokouksessa. Forssan Lehti, 13.8.1930, nro 91, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.1.2021.
- ↑ Juusela, Jyrki: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa, s. 354–361, 371–372. Helsinki: Atena-kustannus, 2003. ISBN 951-79632-4-6.