Yrjö Rauanheimo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yrjö Sakari Rauanheimo (sukunimi vuoteen 1906 Järnefelt; 6. maaliskuuta 1904 Viipuri29. marraskuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen sanomalehtimies ja kirjailija.[1] [2]

Rauanheimon vanhemmat olivat pääkonsuli Akseli Kustaa Rauanheimo ja tämän ensimmäinen vaimo Johanna Mariana Nylund. Hän pääsi ylioppilaaksi Porvoon suomalaisesta yhteiskoulusta 1921 ja oli sitten merillä purjehtien muun muassa maailman ympäri. Rauanheimo oli Lännen Suomettaren toimittaja Oregonissa Yhdysvalloissa 1923–1924, Uuden Suomen toimittaja 1926–1930, Ulkosuomalaisseura Suomen yleissihteeri 1930–1933 sekä Yhtyneiden Kuvalehtien avustaja 1934–1939. Myöhemmin hän toimi tiedotussihteerinä ensin kansanhuoltoministeriössä 1939–1947 ja sitten Kansaneläkelaitoksessa 1947–1949.[1][2]

Rauanheimo oli naimisissa 1927–1932 Anja-Marjatta Kaskion kanssa. Avioeron jälkeen hän meni 1933 uusiin naimisiin Doris Maria Lindebäckin kanssa.[1] Jälkimmäisen avioliiton kautta Yrjö Rauanheimo on mm. Richard Järnefeltin isoisä.lähde?

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Meri kertoo, novellikokoelma. WSOY 1926
  • Neekeri-juttuja : myydään Suomen sanomalehtimiesten liiton avustusrahastojen hyväksi, toimittaneet Juho Torvelainen ja Yrjö Rauanheimo. 1928
  • Outoori : ylimatruusi Bertel Laineen elämästä, romaani. Gummerus 1928
  • Merimies ja Albatrossi, novellikokoelma. Gummerus 1931
  • Koululaiva ”Albatross”, Poikien seikkailukirjasto 39. Otava 1933
  • Kadonnut veli : poikien seikkailuromaani, Poikien seikkailukirjasto 86. Otava 1939
  • Kaksitoista helmisärkkää : poikien seikkailuromaani, Poikien seikkailukirjasto 84. Otava 1939
  • Veijarien laiva. Suomen kirja, Helsinki 1945
  • Jäätynyt mies: seikkailukertomus, Poikien seikkailukirjasto 111. Otava 1948

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]