Saarinen valittiin eduskuntaan Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä. Hän toimi eduskunnassa puolustusasiain- ja työväenasiainvaliokunnassa. Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1937, 1940 ja 1943 vaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän toimi Kokkolan ja Oriveden valtuustoissa.
Saarinen oli koulutukseltaan ensin ylioppilas vuodelta 1919, sitten diplomi-insinööri vuonna 1926. Vuonna 1928 hän suoritti Kadettikoulussa aktiivi-insinööriupseeritutkinnon. Hän oli sotilasarvoltaan insinöörimajuri (ylennettiin 1941). Saarinen oli ylimääräisenä maanviljelysinsinöörinä Vaasan piirissä 1924–1926 ja Sortavalan piirissä 1926–1928. Vuosina 1928–1943 hän oli apulaismaanviljelysinsinöörinä Turun piirissä. Piiri-insinöörinä hän oli Kokkolan piirissä 1943–1952 ja Tampereen piirissä 1952–1965. Lisäksi hän oli tilanhoitajana Orivedellä 1941–1977.
Saarinen toimi eri yhdistyksissä. Hän oli Isänmaallisen kansanliikkeen Varsinais-Suomen piirin ja Lainsuoja ry:n hallituksen puheenjohtajana. Hän oli myös Reserviupseeriliiton varapuheenjohtajana ja jäsenejä liiton liittoneuvostossa. Saarinen oli Pohjois-Pohjanmaan reserviupseeripiirin puheenjohtaja. Hän toimi myös Vapaussoturien huoltosäätiössä ja Sotahistoriallisen seuran johtokunnassa.
