Yoshiko Kawashima

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yoshiko Kawashima sotilaspuvussa.

Yoshiko Kawashima (synt. Aisin Gioro Xianyu, salanimi Jin Bihui; 24. toukokuuta 190725. maaliskuuta 1948)[1][2] oli syntyjään kiinalainen prinsessa, joka tuli kuuluisaksi Japanille työskennelleenä vakoojana. Hän palveli myös komentajana Japanin armeijassa ja muissa tehtävissä Mantšukuon nukkevaltiossa. Kawashima teloitettiin lopuksi Kiinassa maanpetoksesta.

Kawashima tunnettiin muun muassa lempinimellä ”idän jalokivi”.[3]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kawashiman vanhemmat olivat Kiinaa hallinneeseen mantšujen Qing-dynastiaan kuulunut prinssi Su ja tämän jalkavaimo.[3] Kawashima, syntyjään prinsessa Xianyu, oli isänsä 14. lapsi.[1] Kiinan keisarikunnan kukistuttua vuoden 1912 Xinhai-vallankumouksessa hänet annettiin isänsä japanilaisen sotilasneuvonantajan Naniwa Kawashiman kasvattilapseksi. Hän varttui Japanissa, sai japanilaisen nimen Yoshiko Kawashima ja alkoi suhtautua välinpitämättömästi kiinalaiseen syntyperäänsä. Kasvatti-isänsä seksuaalisesti hyväksikäyttämä Kawashima alkoi itsenäistyttyään elää ”turmeltunutta” elämää. Vuodesta 1925 alkaen hän käytti pääasiassa miesten vaatteita, erityisesti sotilasunivormuja. Hän joutui vuonna 1927 järjestettyyn avioliittoon mongolialaisen prinssi Kanjurjabin kanssa, mutta erosi tästä vain neljän kuukauden kuluttua.[3][1]

Kawashima palasi Kiinaan, ja hänestä tuli Japanin sotilastiedustelua Shanghaissa johtaneen majuri Ryūkichi Tanakan rakastajatar. Tanaka värväsi Kawashiman vakoojaksi, jotta tämä voisi jatkaa ylellistä seurapiirielämää Japanin valtion kustannuksella osana peiterooliaan.[3] Luomiensa suhteiden avulla Kawashima urkki sotilassalaisuuksia kiinalaisilta upseereilta Shanghain yöelämässä.[1] Japanin valloitettua Mantšurian syksyllä 1931 Kawashima oli Tanakan toimeksiannosta mukana kahdessa tärkeässä operaatiossa: ensin hän auttoi järjestämään niin sanotun tammikuun 28. päivän välikohtauksen palkkaamalla kiinalaisia gangstereita hyökkäilemään Shanghain kansainvälisellä alueella asuneita japanilaisia vastaan, jotta Japani saisi tekosyyn sotilaallisille vastatoimille.[3][1] Seuraavaksi Kawashima painosti Tianjinissa asuneen sukulaisensa, entisen Kiinan viimeisen keisarin Pu Yin, matkustamaan Mantšuriaan ja ryhtymään Japanin luoman nukkevaltion hallitsijaksi.[3] Kawashima suostutteli myös Pu Yin oopiumiriippuvaisen vaimon Wanrongin matkustamaan miehensä luo ja ryhtymään Mantšukuon keisarinnaksi.[1]

Kawashima äänittämässä puhetta vuonna 1933.

Vuonna 1932 Kawashima hyväksyttiin upseeriksi Japanin armeijaan,[3] ja hän osallistui Mantšuriassa Kwantungin armeijan taisteluihin kiinalaisia kapinallisia vastaan käyttäen salanimeä Jin Bihui.[1] Hän sai perustaa oman joukko-osaston ja toimia sen komentajana.[4] Kawashiman osuus sotatoimissa lienee ollut vähäinen, mutta sitä paisuteltiin lehdistössä, ja Rehen taistelussa hänen väitettiin johtaneen ratsain joukkonsa päin vihollista.[1][5] Japanin lehdet kutsuivat häntä ”uudeksi Jeanne d’Arciksi”.[6] Kawashima alkoi lopulta arvostella Japanin armotonta miehityspolitiikkaa ja siihen liittynyttä mantšuväestön riistoa, jolloin hän menetti asemansa.[1] Kiinan–Japanin sodan aikana hän asettui Japanin miehittämään Pekingiin. Hän puolusti vastarintaliikkeen tukemisesta epäiltyjä varakkaita kiinalaisia voidakseen kiristää näiltä rahaa, josta osan hän luovutti japanilaiselle komentajalle Yamagalle. Vuonna 1943 hän hankkiutui eroon Yamagasta vihjaamalla tämän olevan petturi.[3]

Sodan jälkeen Kawashima jäi marraskuussa 1945 Kiinan tasavallan joukkojen vangiksi.[4] Hänet tuomittiin vuonna 1948 maanpetoksesta kuolemaan ja teloitettiin mestaamalla.[3] Epäluotettavien väitteiden mukaan hän olisi paennut ja elänyt Changchunissa vuoteen 1978.[7]

Kawashiman on väitetty sairastaneen viimeisinä vuosinaan kuppaa, mikä saattoi vaikuttaa hänen mielenterveyteensä.[3]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kawashima on Japanissa arvostettu hahmo kuuluisana vakoojana, mutta Kiinassa hänet tunnetaan vihattuna maanpetturina. Koska hän oli biseksuaali ja hänellä oli tapana pukeutua miesten vaatteisiin, hänestä on tullut myös seksuaalivähemmistöjen ylistämä hahmo.[1]

Bernardo Bertoluccin elokuvassa Viimeinen keisari (1987) Kawashimaa näyttelee Maggie Han.[3] Hongkongilaisessa elämäkertaelokuvassa Kawashima Yoshiko (1991) pääosaa esittää Anita Mui.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Stephen Joyce: Review: Manchu Princess, Japanese Spy (englanniksi) The Diplomat 21.6.2015. Viitattu 31.1.2021.
  2. Yoshiko Kawashima, in the garden of the restaurant 'Tokoro' (englanniksi) Historical Photographs of China, University of Bristol. Viitattu 31.12.2021.
  3. a b c d e f g h i j k Barbara Morgan: Yoshiko Kawashima (1906–1948) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 31.1.2021.
  4. a b Malene Fich Weischer: Vakoojaprinsessasta tuli Japanin tärkein ase Historia 18.10.2018. Viitattu 31.1.2021.
  5. Jamie Fisher: ‘Manchu Princess, Japanese Spy,’ by Phyllis Birnbaum (englanniksi) The New York Times 1.5.2015. Viitattu 31.1.2021.
  6. Manchu Princess, Japanese Spy (englanniksi) Columbia University Press. Viitattu 31.1.2021.
  7. Paul McCarthy: Invoking Manchuria's cross-dressing spy (englanniksi) The Japan Times 11.4.2015. Viitattu 31.1.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]