Yorktownin piiritys (1862)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltain sisällissodan taistelua. Vapaussodan taistelusta katso Yorktownin piiritys.
Yorktownin piiritys
Osa Yhdysvaltojen sisällissotaa
Pohjoisvaltioiden mörssäreitä Yorktownin piirityksessä.
Pohjoisvaltioiden mörssäreitä Yorktownin piirityksessä.
Päivämäärä:

5. huhtikuuta – 4. toukokuuta 1862

Paikka:

Virginian niemimaa

Lopputulos:
Osapuolet

Pohjoisvaltiot

Etelävaltiot

Komentajat

George B. McClellan

John B. Magruder

Vahvuudet

105 000

10 000

Yhdysvaltain sisällissodan taistelut

1. Bull RunHampton RoadsShilohseitsemän päivää2. Bull RunAntietamPerryvilleFredericksburgMurfreesboroChancellorsvilleGettysburgVicksburgChickamaugaChattanoogaWildernessSpotsylvaniaPetersburgNashvilleAppomattox

Yorktownin piiritys

Yorktownin piiritys tapahtui 5. huhtikuuta – 4. toukokuuta 1862 Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Piiritys oli osa Pohjoisvaltioiden kenraali George B. McClellanin johtamaa Virginian niemimaan sotaretkeä.

Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McClellan uskoi että lyhyin ja helpoin tie Etelävaltioiden pääkaupungin Richmondin valtaamiseksi oli maihinnousu Virginian niemimaalle. Niemimaata rajoittaa etelässa Jamesjoki ja pohjoisessa Yorkjoki. McClellan nousi maihin 2. huhtikuuta niemimaan kärjessä Fort Monroen linnoituksessa, joka oli Pohjoisvaltioiden hallussa ja lähti etenemään länteen kohti Richmondia. Eteneminen pysähtyi Yorktownin tasalle 4. huhtikuuta, kun Pohjoisvaltioiden armeija saavutti kenraalimajuri John B. Magruderin johtaman Etelävaltioiden puolustuslinjan. Magruderilla oli vain 10 000 miestä ja McClellanilla 105 000 miestä. McClellan kuitenkin uskoi Magruderilla olevan ylivoiman ja pysäytti joukkojensa etenemisen.[1] Magruder käytti hyväkseen vapaussodan aikaisia brittien tekemiä maavalleja. McClellan olisi voinut lyödä Magruderin helposti, mutta hän aloitti Etelävaltioiden asemien muodollisen piirittämisen ja vaati presidentti Abraham Lincolnilta apujoukkoja. Lincoln kuitenkin kieltäytyi lähettämästä apujoukkoja, joilla hän halusi turvata pääkaupunki Washingtonia.[2]

McClellanin pysähtymisen vuoksi kenraali Joseph E. Johnstonin komentama Etelävaltioiden pääarmeija ehti saapua alueelle. Johnston pelkäsi Pohjoisvaltioiden joukkojen kiertävän Yorktownin linnoituslinjan ja katkaisevan Etelävaltioiden joukkojen yhteydet selustaan. Tämän vuoksi hän käski joukkojensa vetäytyä Yorktownin linjalta 3.–4. toukokuuta. Vetäytymistä seurasi Williamsburgin taistelu 5. toukokuuta.[1]

McClellanin viivyttelyn vuoksi Richmondin puolustusta vahvennettiin uusilla joukoilla ja kenttälinnoituksilla. Richmondin valtaus epäonnistui.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McPherson, James M.: The Atlas of the Civil War, s. 64–65. New York: MacMillan, 1994. ISBN 0-02-579050-1. (englanniksi)
  • Keegan, John: The American Civil War, s. 143, 146–147. Lontoo: Hutchinson, 2009. ISBN 9780091794835. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b MacPherson
  2. a b Keegan

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]