Yorkshirenterrieri
| Yorkshirenterrieri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 5 962[1] |
| Rodun syntyaika | 1880-luku |
| Alkuperäinen käyttö | rottakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | 13–15 vuotta |
| Muita nimityksiä | yorkki, jorkki, yorkie |
| FCI-luokitus | 3 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 1,5 kg-3,5 kg |
| Säkäkorkeus | noin 20 cm |
| Väritys | teräksensininen ja tan |
Yorkshirenterrieri (Yorkshire Terrier) on alkujaan skotlantilaista alkuperää oleva pitkäkarvainen kääpiöterrieri. Se jalostettiin 1800-luvulla pyydystämään rottia. Rotu on jalostettu yhdistelemällä useita pieniä terrierirotuja. Yorkit noteerattiin ensi kerran omaksi rodukseen vuonna 1886. Sitä ennen se oli vain yksi muoto skotlantilaisista terriereistä.
Varhaisin rodun oletetuista kantaisistä on ollut watersidenterrieri, joka oli jo 1700-luvun puolivälissä varsin yleinen Yorkshiren alueella. Yhtäläisyyksiä nykyisiin yorkshirenterriereihin on esimerkiksi värityksessä ja silkinpehmeässä karvassa. Toisen merkittävän kantarodun uskotaan olleen varhainen skyenterrieri, josta edelleen kehitettiin muun muassa paisleynterrierit ja clyesdalenterrierit, jotka nykyisten yorkshirenterriereiden lailla olivat silkkikarvaisia. Molemmat rodut tosin ovat nykyaikaan tultaessa kadonneet itsenäisinä rotuina. Clyesdalenterrierejä tavattiin vielä 1900-luvun alussa muun muassa Amerikan terrierikenneleistä.
1860-luvulla elänyt ensimmäinen nimeltä tiedetty rodun kantaisä Huddersfield Ben oli jo pitkälle jalostettu, muttei kuitenkaan muistuttanut juurikaan rotua sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan. Huddersfield Benin jälkeläisten linjaa edelleen jalostettiin tekemällä ristisiitoksia maltankoirien ja perhoskoirien kanssa.
Yorkshirenterrierillä on pitkä, silkkinen karvapeite, joka laskeutuu suorana ja sileänä maahan saakka. Rotu on ryhdikäs, pystykorvainen ja terrierimäinen, sen runko on hieman korkeutta pidempi. Aluskarvaton turkki on pitkää, päässä ja rinnassa on kullanväristä ja muualla turkin väri on tumman teräksensininen. Yorkshirenterrierin paino on 1,5 kg-3,5 kg.
Etenkin turkin pituuden suhteen ollaan varsin tarkkoja, sillä juuri pitkä silkkikarvainen turkki tekee koirasta rotupuhtaan. Myös värivirheitä esiintyy paljon. Etenkin kokomustan värityksen aikaansaava geenivirhe on ilmeisen hallitseva, josta seuraa, että kaikista mustan koiran pennuista tulee automaattisesti mustia. Turkki nyytitetään, jos yorkkia käytetään näyttelyissä, jotta karva ei kulu vaan on näyttävä. Näyttelyyn yorkille puetaan punainen rusetti päähän ja näyttelyhihna on punainen.
Yorkin korvakarvat leikataan lyhyiksi ja kolmiomaisiksi. Yorkkeja tapaa usein myös lyhyeksi ajeltuina. Ne nauttivat pesusta, siihen kannattaa käyttää mietoa shampoota.
Perhekoirana yorkki on mahtava, sosiaalinen ja luotettava kumppani.
Yorkshirenterrieri on maailman toiseksi pienin koirarotu chihuahuan jälkeen.
Suomessa yorkshirenterriereitä rekisteröidään vajaa 300 vuodessa. Rotumääritelmän sanoin yorkshirenterrieri on valpas, älykäs, vilkas sekä tasapainoinen kääpiöterrieri. Se on iso koira pienessä koossa, jota voisi kuvata suorastaan uhkarohkeaksi.
Koulutus saattaa olla hieman haastavaa kuten muillakin terriereillä, sillä miellyttämishalua ei ole yhtä paljon kuin esimerkiksi paimenkoirilla.
Kuuluisia yorkshirenterrierejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Esther, poplaulaja Justin Bieberin koira
- Chow Mein, Gypsy-musikaalissa
- Smoky, sotakoira toisessa maailmansodassa
- Pickles, elokuvassa Daltry Calhoun
- Boi, elokuvissa High School Musical 2 ja High School Musical 3. Omistaja elokuvissa on Sharpay Evans.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 27.8.2017)
