Yorishiro
Yorishiro (jap. 依り代) tarkoittaa šintolaisuudessa esinettä tai ihmistä, joka kykenee houkuttelemaan itseensä kamin ja antamaan siten kamille fyysisen tilan,[1] jossa se voi olla uskonnollisen seremonian aikana. Yorishiroja käytetään seremonioiden aikana kutsumaan kameja paikalle palvontaa varten[2]. Sana itsessään tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähestymisen korvaajaa”[1].
Yorishiron käsite ja käyttötapa eivät ole ainoastaan japanilaisia ilmiöitä, vaan samanlaisia tapoja on myös muissa animistisissa kulttuureissa. Monoteistisissa uskonnoissa eläimet ja esineet ovat ainoastaan maailman luojan teoksia, kun taas animisteille ne ovat henkien luonnollisia asuinpaikkoja, Japanin tapauksessa kamien.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yorishirot ja niiden historia ovat tiiviissä yhteydessä šintolaisten pyhäköiden syntyyn. Varhaisilla japanilaisilla ei ollut käsitystä antropomorfisista jumaluuksista, vaan he tunsivat henkiolentojen läsnäolon luonnossa ja sen ilmiöissä[1]. Vuorissa, metsissä, sateessa, tuulessa, ukkosessa ja joskus eläimissä ajateltiin olevan henkinen lataus, jonka voiman aineellisia ilmentymiä palvottiin kameina, olentoina, joiden syvin olemus on lähempänä polynesialaista manaa kuin länsimaisia jumaluuksia[1]. Kyläneuvostot pyysivät kameilta neuvoja ja kehittivät yorishirot, joilla kameja voitiin houkutella puoleensa ukkosenjohdattimen tavoin[1]. Yorishirojen tarkoitus oli houkutella kami puoleensa ja antaa sille aineellinen tila, jotta ihmiset voisivat olla vuorovaikutuksessa kamin kanssa seremonioidensa aikana[1]. Tähän tarkoitukseen niitä käytetään edelleen[2]. Kyläneuvostot pitivät istuntojaan hiljaisissa paikoissa vuorilla tai metsässä suuren puun, kiven tai muun yorishirona toimivan esineen lähellä[1]. Nämä pyhät paikat ja niiden yorishirot kehittyivät vähitellen nykyisiksi pyhäköiksi[1]. Pyhäkköjen aivan ensimmäiset rakennukset olivat varmasti vain vajoja, jotka rakennettiin yorishiroja varten[1].
Jälki tästä alkuperästä voidaan löytää sanasta hokura (jap. 神庫), joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”jumalvarastoa” ja josta kehittyi sana hokora (myös 神庫). Se oli yksi varhaisimmista pyhäkköihin viittaavista sanoista. Suurin osa nykyisin pyhinä pidetyistä pyhäköiden esineistä ja asioista (puut, peilit, miekat, magatama-kivet) olivat alun perin yorishiroja, ja niitä alettiin vasta myöhemmin pitää kameina assosiaation kautta.[1]
Yleiset yorishirot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisimmät yorishirot ovat miekkoja, peilejä, paperisuikaleilla koristeltuja gohei-rituaalisauvoja, magatama-nimisiä (jap. 勾玉 tai 曲玉) pilkun muotoisia jalokiviä, suuria kiviä (jap. 岩境, iwasaka tai jap. 磐座, iwakura) tai pyhiä puita[1][2]. Kamit asuvat usein erikoisen muotoisissa kivissä tai puissa tai luolissa ja kummuissa[3]. Yorishirot voivat olla myös henkilöitä, missä tapauksessa heitä kutsutaan nimellä yorimashi (jap. 憑坐)[2].
Puut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Šintolaisuuden luonteen vuoksi yorishirot ovat usein luonnon muodostelmia, kuten puita. Šintolaista pyhäkköä tarkoittavat kirjoitusmerkit (jap. 神社, 社 ja 杜縄) voidaankin lukea paitsi jinja ja yashiro myös mori (”metsä”). Lukutapa heijastelee sitä, että ensimmäiset pyhäköt olivat yksinkertaisesti pyhiä lehtoja tai metsiä, joissa kamit olivat läsnä.[4] Monien pyhäkköjen alueella on edelleen yksi alkuperäisistä yorishiroista, suuri puu, jota ympäröi shimenawaksi (jap. 標縄・注連縄・七五三縄) kutsuttu pyhä köysi. Nykyisin sellaiset puut ovat muuttuneet assosiaation kautta itse jumalallisiksi, eivätkä ne enää ainoastaan edusta kameja.[1]
Nimellä himorogi tunnetut šintolaiset alttarit ovat yleensä vain neliönmuotoisia alueita, jotka rajataan kulmistaan vihreillä bambuilla tai sakaki-puilla, jotka kannattelevat pyhiä shimenawa-rajaköysiä. Keskelle laitetaan yorishiroksi sakaki-oksa.[5]
Iwakura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös kivikultit ovat yleisiä. Iwakura on yksinkertaisesti kivimuodostelma, johon kami kutsutaan laskeutumaan ja joka on siksi pyhää maata. Ajan kanssa assosiaation kautta myös iwakuria itsessään voidaan pitää nykyään jumalallisina. Japanissa tehdyt arkeologiset tutkimukset ovat varmistaneet, että iwakura-kultti on muinainen. Nykyäänkin kiviä, joiden katsotaan olevan sukua pyhäkön kamille, käytetään pyhäköissä kamille annettavissa ruokauhreissa.[6]
Iwasaka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iwasaka on kivialttari tai kumpu, joka rakennetaan yorishiroksi kutsumaan kami paikalle palvontaa varten. Iwasakan ja iwakuran käsitteet ovat niin lähellä toisiaan, että joidenkin mielestä sanat ovat toistensa synonyymeja.[7]
Yorishirot kodeissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eniten yorishiroja on kuitenkin ihmisten kodeissa. Uudenvuoden juhlan aikana ihmiset koristelevat kotiensa sisäänkäynnit kadomatsu-koristeilla, jotka ovat uudenvuoden kamille tarkoitettuja yorishiroja. Kamia edustavia kamifuda-paperinpaloja ripustetaan oven yläpuolelle. On olemassa käymälässä asuvia kameja (benjō-gami) ja kaivossa asuvia kameja (suijin). Kamado-gami asuu uunissa, ja sen tehtävä on suojella taloa tulipaloilta. Muita yleisiä yorishiroja ovat pieni kamidana-alttari ja butsudan, alttari kuolleille (butsudanit oli alun perin tarkoitettu vain buddhalaisia menoja varten, mutta niissä on nykyään usein myös ihai-muistolevyjä, yorishiroja kuolleiden sukulaisten paikalle kutsumista varten). Kaupoissa on usein tassuaan nostavia manekineko-savikissoja tai haravan kaltaisia kumade-nimisiä bambuesineitä, jotka on tarkoitettu houkuttelemaan paikalle hyvää liikeonnea.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Tamura, Yoshiro: Japanese Buddhism – A Cultural History, s. 21. Tokyo: Kosei Publishing Company, 2000. ISBN 4-333-01684-3.
- ↑ a b c d Okada, Yoshiyuki: Yorishiro 2.6.2005. Encyclopedia of Shinto. Viitattu 19.12.2009.
- ↑ a b c Nakamaki, Hirochika: The "Separate" Coexistence of Kami and Hotoke - A Look at Yorishiro nanzan-u.ac.jp. 1.10.1985. Arkistoitu 27.5.2012. Viitattu 19.12.2009.
- ↑ Sonoda Minoru teoksessa Breen, John & Teuween, Mark: Shinto in History: Ways of the Kami, s. 43. Honolulu: University of Hawaii Press, 2000. ISBN 978-0824823634.
- ↑ Sugiyama, Shigetsugu: Himorogi Encyclopedia of Shinto. Viitattu 19.12.2009.
- ↑ Sugiyama, Shigetsugu: Iwakura 2.6.2005. Encyclopedia of Shinto. Viitattu 19.12.2009.
- ↑ Sugiyama, Shigetsugu: Iwasaka 2.6.2005. Encyclopedia of Shinto. Viitattu 19.12.2009.