Ympäristöoikeudenmukaisuus
Ympäristöoikeudenmukaisuus tarkoittaa ympäristöasioihin liittyvää tasa-arvoisuutta ja yhtäläisiä oikeuksia. Siihen sisältyy ympäristöhyötyjen ja -haittojen tasa-arvoinen jakautuminen (ns. distributiivinen oikeudenmukaisuus), mahdollisuudet osallistua ympäristön käyttöä koskevaan päätöksentekoon (ns. menettelytapojen oikeudenmukaisuus) ja eri ihmisten ja ryhmien sekä heidän tarpeidensa tunnustaminen. Ympäristöoikeudenmukaisuudessa on lainsäädännöllinen, moraalinen ja kokemuksellinen ulottuvuus.
Periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jako-oikeudenmukaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erilaiset ympäristöriskit, -haitat ja -hyödyt jakautuvat epätasaisesti eri ihmisryhmien, toimialojen, luonnonvarojen tai maantieteellisten alueiden välillä. Myös erilaiset ympäristöpoliittiset toimet voivat tuottaa epätasaisesti jakautuvia vaikutuksia. Ympäristöpolitiikassa jako-oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan välittömien ympäristöriskien, -haittojen ja hyötyjen uudelleenjakoa tavalla, joka tasaa ihmisten ympäristönhaitan tai -hyödyn kokemusta. [1][2]
Menetelmätapojen oikeudenmukaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksi keskeinen ympäristöoikeudenmukaisuuden periaate on menetelmätapojen oikeudenmukaisuus, jonka mukaan yksilöiden ja ryhmien, joihin muutokset, hyödyt ja haitat eri tavoin kohdistuvat, tulee voida osallistua asioista päättämiseen tai päätösten korjaamiseen. Tutkimuksessa on havaittu, että oikeudenmukaisen prosessin ansiosta toimijoiden on helpompi hyväksyä itselleen huonompikin lopputulos.[3][4] Ympäristöoikeudenmukaisuudessa menetelmien oikeudenmukaisuuden vaatimus kiteytyy keskeisesti osallisuuteen ja sen varmistamiseen[5].
Tunnustetuksi tulemisen oikeudenmukaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ympäristöoikeudenmukaisuuden yhtenä ulottuvuutena pidetään rakenteellista tunnustetuksi tulemisen oikeudenmukaisuutta (recognitive justice). Sen mukaan erilaiset rakenteelliset tekijät, kuten vallan epätasainen jakautuminen ja eriarvoistavat käytännöt, tuottavat epäoikeudenmukaisuuden kokemusta. Tunnustetuksi tulemisen oikeudenmukaisuudessa on kyse marginaalisten ryhmien ja kokemusten sekä eriarvoistavien käytäntöjen näkyväksi ja tunnustetuksi tekemisestä.[6][7]
Toimintamahdollisuuksien ja kyvykkyyksien oikeudenmukaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toimintamahdollisuuksien ja kyvykkyyksien oikeudenmukaisuudessa kiinnitetään huomio ihmisten tarpeisiin ja mahdollisuuksiin voida hyvin, toimia ja toteuttaa itseään ilmastonmuutoksen maailmassa materiaalisten välineiden sijasta [8][9].
Ympäristöoikeudenmukaisuuden tutkimus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ympäristötietoisuuden lisääntymisen myötä ympäristöoikeudenmukaisuus on tullut osaksi ympäristöpoliittista keskustelua. Viimeisen kymmenen vuoden aikana muun muassa ympäristökonflikteja[10], luonnonvarojen, etenkin metsien, käyttöä [11][12] sekä ilmastonmuutosta[13] on tarkasteltu oikeudenmukaisuusnäkökulmasta. Aivan viime vuosina tieto kaupunkiluonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksista sekä luonnon, sen käyttömahdollisuuksien ja hyötyjen epätasaisesta jakautumisesta on lisääntynyt[14][15][16]. Uusi tieto auttaa ymmärtämään paremmin sosiaalisen ja ympäristöllisen oikeudenmukaisuuden kytkeytyneisyyttä kaupunkiympäristöissä. Tieto haastaa myös kasvavat kaupungit pohtimaan oikeudenmukaisuutta osana kestävää viher- ja vesialueiden suunnittelua ja hoitoa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hunold, Christian & Young, Iris Marion: Justice, Democracy, and Hazardous Siting.. Political Studies 46(1): 82–95, 1998. doi:10.1111/1467-9248.00131.
- ↑ Schlosberg, David: Theorising environmental justice: the expanding sphere of a discourse.. Environmental Politics 22(1): 37–55, 2013. doi:10.1080/09644016.2013.755387.
- ↑ Lind E. Allan ja Tyler. Tom R.: The Social Psychology of Procedural Justice.. Critical Issues in Social Justice, Springer., 1988.
- ↑ Leventhal,G.S.: What should be done with equity theory?. Teoksessa K. J. Gergen, M. S. Greenberg, & R. H. Willis (Toim.), Social exchange: Advances in theory and research. New York: Plenum., 1980.
- ↑ Schlosberg D, Collins LB.: From environmental to climate justice: climate change and the discourse of environmental justice.. Wiley Interdiscip Rev Clim Change;5:359–74., 2014. doi:https://doi.org/10.1002/wcc.275.
- ↑ Fraser, Nancy: Rethinking Recognition.. New Left Review (3). II: 107–120., 2000.
- ↑ Schlosberg D.: Defining Environmental Justice: Theories, Movements, and Nature.. New York: Oxford University Press, 2007.
- ↑ Nussbaum, MC: Creating Capabilities: The Human Development Approach. Cambridge, Mass.: Harvard University Press, 2011.
- ↑ Sen A.: The Idea of Justice. Harvard University Press; 2009. 504 p. 26., 2009.
- ↑ Peltonen, Lasse & Tuomisaari, Johanna & Kanninen, Vesa: Kaavavalitukset ja koettu oikeudenmukaisuus. Yhdyskuntasuunnittelu 2008:3, 11-34, 2008.
- ↑ Ari Lehtinen & Pertti Rannikko: Oikeudenmukaisuus ja ympäristö toimittaneet. Helsinki : Gaudeamus, 2003.
- ↑ Vainio, Annukka: Why are Forest Owners Satisfied with Forest Policy Decisions? Legitimacy, Procedural Justice, and Perceived Uncertainty. Social Justice Research 24(3): 239, 2011. doi:10.1007/s11211-011-0136-5.
- ↑ Järvelä, Marja: Ilmastotoimet ja sosiaalipolitiikka. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26(3): 256–263., 2018. doi:10.30668/janus.74103.
- ↑ Paloniemi, Riikka & Niemelä, Jari & Soininen, Niko & Laatikainen, Tiina & Vierikko, Kati & Rekola, Aino & Viinikka, Arto & Yli-Pelkonen, Vesa & Assmuth, Timo & Kopperoinen, Leena & Peltonen, Lasse & Kuokkanen, Tuomas & Kyttä, Marketta: Environmental justice for the governance of aquatic environments.. Local Environment 23(3): 366–377., 2018. doi:10.1080/13549839.2017.1422118.
- ↑ Laatikainen, Tiina E. & Piiroinen, Rami & Lehtinen, Eeropekka & Kyttä, Marketta: PPGIS approach for defining multimodal travel thresholds: Accessibility of popular recreation environments by the water.. Applied Geography 79: 93–102., 2017. doi:10.1016/j.apgeog.2016.12.006..
- ↑ Yli-Pelkonen, Vesa & Vierikko, Kati: Vantaan Kuusijärvi tarjoaa virkistyskokemuksia ympäri vuoden. Viherympäristö 5/2016: 12-13, 2016.