Yliopistopedagogiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yliopistopedagogiikka on yliopistojen ja korkeakoulujen opetusta, oppimista, opiskelua ja arviointia tutkiva kasvatustieteen tutkimusala. Se on monitieteinen tieteenala, joka tutkii yliopistokontekstissa tapahtuvaa pedagogista toimintaa. Yliopistopedagogiikassa hyödynnetään käyttäytymis- ja sosiaalitieteistä varsinkin psykologiaa, kasvatustieteitä ja sosiaalipsykologiaa. Sen keskeisiin kysymyksiin kuuluu, miten voidaan ohjata opiskelijoiden kehittymistä tieteenalansa asiantuntijoiksi ja tutkijoiksi.

Yliopistopedagogiikka-käsitteen käyttöönoton aiheuttivat suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä 1990-luvun alussa tapahtuneet muutokset. Suomalainen korkeakoulutusjärjestelmään valittiin tuolloin duaalimalli, jossa korkeakoulutus jakautuu ammattikorkeakouluihin ja tiedeyliopistoihin. Aikaisemman korkeakoulupedagogiikan sijaan alettiin käyttämään käsitettä yliopistopedagogiikka silloin. kun tarkoitettiin nimenomaan tiedeyliopistoissa opetus- ja tutkimushenkilökunnalle tarjottavaa pedagogista koulutusta sekä tiedeyliopistojen opetukseen, oppimiseen ja opiskeluun kohdistuvaa monitieteistä tutkimusalaa. Vastaavasti käsitettä ammattikorkeakoulupedagogiikka alettiin käyttämään ammattikorkeakoulujen opetukseen liittyvästä pedagogisesta koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Yliopistopedagoginen koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa yliopistopedagogista koulutusta on tarjottu yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökunnalle jo 1960–1970-luvuilta alkaen, jolloin järjestettiin korkeakoulupedagogisia koulutuksia suomalaisissa yliopistoissa. Annikki Järvinen oli yksi keskeisistä yliopistopedagogiikan kehitykseen vaikuttaneista henkilöistä. Hänen toimestaan järjestettiin Tampereen yliopistoon korkeakoulupedagoginen eli kope-työryhmä, joka on toiminut 1980-luvun alusta alkaen.[1] Yliopistopedagogista koulutusta oli 1970–1980-luvuilla henkilöstökoulutuksena, jota järjestettiin korkeakoulupedagogiikan lyhytkursseina tai temaattisina työpajoina. 1990-luvun puolivälistä alkaen yliopistopedagogiikan koulutusta tarjottiin Helsingin yliopistossa laajempana opintokokonaisuutena eli 15 opintoviikon laajuisina yliopistopedagogiikan approbatur-opintoina. [2]

Yliopistopedagogiikka kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistopedagogiikka käsitettä vastaa ruotsinkielessä termi universitetspedagogik ja englanninkielisessä kirjallisuudessa joko university pedagogy tai scholarship of teaching and learning.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arto Kallioniemi, Auli Toom, Martin Ubani, Heljä Linnansaari & Kristiina Kumpulainen (toim.).: ”Yliopistopedagogiikka tutkimusintensiivisessä yliopistossa (kirj. Lindblom-Ylänne, Sari & Nevgi, Anne)”, Ihmistä kasvattamassa : koulutus - arvot - uudet avaukset : professori Hannele Niemen juhlakirja, s. 93-102. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura, 2008. ISBN 978-952-5401-42-4.
  • Sari Lindblom-Ylänne & Anne Nevgi (toim.): Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Porvoo WSOY. 2002. ISBN 951-0-26957-3
  • Sari Lindblom-Ylänne & Anne Nevgi (toim.): Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYProOy. 2009. ISBN 978-951-0-34837-6
  • Anne Nevgi & Sari Lindblom-Ylänne, Johdanto yliopisto-pedagogiikkaan. Teoksessa Sari Lindblom-Ylänne & Anne Nevgi (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYProOy. 2009. s. 18-30.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Murtonen, Mari ja Lappalainen, Matti: Annikki Järvinen, Suomen ensimmäinen korkeakoulupedagogi. Yliopistopedagogiikka, 12.5.2014. Peda-forum verkosto.
  2. Nevgi, Anne, Lahtinen, Aino-Maija ja Lindblom-Ylänne, Sari: Yliopistopedagogiikan opinnot Helsingin yliopistossa. Yliopistopedagogiikka-lehti, 12.5.2014. Peda-forum verkosto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä koulutukseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.