Yliopistonmäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Vesilinnanmäki” ohjaa tänne. Myös Helsingin Linnanmäki on aiemmin tunnettu samalla nimellä.
Näkymä Yliopistonmäelle johtavalta Koskenniemenkadulta
Turun yliopiston rakennuksia Yliopistonmäellä. Arkkitehti Aarne Ervi.

Yliopistonmäki (ruots. Universitetsbacken) on Turun keskustassa, I kaupunginosassa sijaitseva mäki, joka on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Yliopistonmäen laella sijaitsee Turun yliopiston rakennuksia, muun muassa päärakennus ja pääkirjasto.

Yliopistonmäen korkeus on 38,8 metriä merenpinnan yläpuolella.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäki tunnettiin 1500-luvun loppupuolen asiakirjoissa nimillä Suur-Vatsela eli Mannisvuorilähde?, mutta pisimpään mäki on tunnettu Ryssänmäkenä. Yleisesti nimen arvellaan tulevan Turkua miehittäneiden venäläisistä sotilaista, mutta todennäköisemmin se tulee Jacob Ryss (Rydz) -nimisestä porvarista, joka omisti taloja mäellä[2][3]. Suomi–Neuvostoliitto-Seuran Turun piiritoimikunnan esityksestä Ryssänmäki nimettiin Vesilinnanmäeksi 1940-luvulla. Tämä nimi juontaa juurensa vuonna 1940 mäen laelle valmistuneesta Vesilinna-nimisestä vesitornista. Nykyisen nimensä Yliopistonmäki sai, kun Turun yliopisto siirtyi Turun kauppatorin reunalta uusiin rakennuksiinsa 1950-luvulla.[4]

Yliopistonmäellä on vielä jäänteitä Turun vanhasta tulliaitauksesta.lähde? Ennen Turun paloa mäki tunnettiin paremman väen asuinalueena, jolla asui runsaasti kirkonmiehiä ja Turun Akatemian väkeä. Turun palossa tuhoutuivat mäen asuinrakennukset ja siellä sijainneet toistakymmentä tuulimyllyä.[3]

Museovirasto on määritellyt Turun yliopiston Yliopistonmäen rakennukset yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Knuuti, Heikki; Merenkylä, Liisa; Nordling, Seija ja Soilamo, Arto: ”Erilaisia pikkutietoja Turusta”, Kotikaupunkini Suomen Turku, s. 165. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-07684-1.
  2. Pirjo Vismanen (2007) Kuppis! Ja päälle pikku hali Turun Sanomat 12.5.2007.
  3. a b Heikki Möttönen: Legendaa Ryssänmäestä. Aamuset, 9.5.2009, s. 6.
  4. Esko Kärkkäinen (1999) Aleksanterintori sai mennä (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 15.5.1999.
  5. Turun yliopisto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.