Siirry sisältöön

Yleiskuvio

Wikipediasta

Yleiskuvio on vaakunakilvellä oleva tunnus, joka esittää tyylitellysti jotain tavallista oliota tai esinettä.[1]

Yleiskuvio voi olla esimerkiksi ihmishahmo, eläinhahmo, kasvi, esine tai risti.[1]

Ihmishahmoista suosittuja yleiskuvioita ovat pyhimykset, munkit ja ratsuritarit. Usein ihmishahmo esittää vaakunassa jotain toimintoa. Myös ihmisruumiin osia, kuten käsiä ja jalkoja, käytetään yleiskuvioina. Ihmishahmoiksi luetaan myös enkelit, villimiehet, merenneidot, peikot ja haltijat.[1]

Eläimet ovat heraldiikan vanhimpia tunnuskuvioita. Kaikki eläimet ovat periaatteessa sallittuja, mutta yleiskuvioina suositaan sellaisia eläimiä, jotka on mahdollista esittää tyylitellysti ja tunnistettavasti. Suosittuja ovat etenkin pedot, kuten leijona ja ilves. Myös hevoset, hirvieläimet ja härät sopivat yleiskuvioksi. Nelijalkaiset eläimet kuvataan jossain tarkkaan määritellyssä heraldisessa asennossa. Myös linnut ovat suosittuja yleiskuvioina, etenkin kotka ja haukka. Kaloja käytetään jonkin verran, mutta matelijoita ja selkärangattomia harvemmin.[1]

Yleiskuvioina suosittuja taruolentoja ovat esimerkiksi aarnikotka, lohikäärme, yksisarvinen, pegasos, feeniks ja salamanteri.[1]

Kasveista heraldiikassa suositaan esimerkiksi puita, ruusua ja liljaa. Usein kasvista esitetään vain sen jokin osa, kuten kukka, lehti tai hedelmä.[1]

Elottomien esineiden kirjo yleiskuvioina on laaja. Niihin kuuluvat ihmisen valmistamat esineet, kuten tornit, linnat, muurit, veneet, aseet ja työkalut, sekä taivaankappaleet, kuten Aurinko ja Kuu, ja luonnonilmiöt, kuten salama.[1]

Yleiskuvio sijoitetaan tavallisesti kilven keskelle. Se voi näkyä kokonaan, tai olla osittain piilossa. Sen vieressä voi olla pienempiä sivutunnuksia ja sirotteita. Yleiskuvio voi olla yksinään tai useana kappaleena.[1]

Esineet ovat yleensä siinä asennossa, jossa ne oikeassa elämässäkin tunnetaan. Aseet ja terävät työkalut ovat usein pystyssä terä tai kärki ylöspäin. Monella esineellä on vakiintunut heraldinen asento, josta ei poiketa.[1]

Elollinen tai eloton yleiskuvio katsoo säännönmukaisesti oikealle. Joskus eläinhahmo katsoo taakseen tai kohti. Vaakunasta voidaan käyttää tietyissä tilanteissa peilikuvallista versiota, jos vaakunan on syytä katsoa poikkeuksellisesti vasemmalle.[1]

Yleisiä kuvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heraldisia asentoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kara, Kimmo (toim.): Heraldiikan opas, s. 12, 20–36. Suomen Heraldinen Seura, 1998. ISBN 951-98088-0-9