Yleisälykkyys

Yleinen älykkyystekijä eli g (punainen ympyrä) selittää osan suorituksesta kaikentyyppisissä älykkyystesteissä (siniset soikiot).

Yleisälykkyydellä tarkoitetaan sitä älykkyystestauksessa havaittua säännönmukaisuutta, että henkilöiden tulokset erityyppisiä älyllisiä kykyjä mittaavissa testeissä korreloivat yleensä positiivisesti keskenään. Yleisälykkyyden toi esiin ensimmäisenä englantilainen psykologi ja tilastotieteilijä Charles Spearman vuonna 1904. Hän havaitsi, että koululaisten arvosanat toisiinsa liittymättömissä kouluaineissa näyttivät olevan keskinäisessä riippuvuussuhteessa siten, että kukin oppilas sai eri aineista tyypillisesti samantasoisia arvosanoja. Spearman selitti havainnon niin, että henkilön älyllinen suoritus riippuu kahdesta yhtäaikaisesti vaikuttavasta tekijästä: ensinnäkin kaikenlaisiin älykkyyttä vaativiin tehtäviin liittyvästä laajasta ja yleisestä kyvystä ja toiseksi vain tietynlaiseen älykkyystyyppiin (esimerkiksi verbaalinen tai matemaattinen älykkyys) liittyvästä erityiskyvystä. Edelliselle hän antoi nimeksi general intelligence eli g, suomeksi yleisälykkyys. Myöhemmin yleisälykkyyden käsite on saanut laajan hyväksynnän älykkyystutkimuksessa.

Tilastollisesti yleisälykkyys voidaan todentaa faktorianalyysin tai pääkomponenttianalyysin avulla. Saman henkilön tekemien erilaisten testien tulosten yhteisvaihtelua parhaiten selittävä muuttuja on yleinen älykkyystekijä eli g-tekijä (general intelligence factor, g factor).

Älykkyystestien korrelaatiot yleisälykkyyden kanssa vaihtelevat. Mitä vahvemmin testi korreloi yleisälykkyyden kanssa, sitä g-latautuneempi sen katsotaan olevan. Testin g-latausta pidetään tärkeänä, koska testin ennustevaliditeetti riippuu enimmäkseen siitä. Jotta testi mittaisi yleisälykkyyttä luotettavasti, sen tulee olla sisällöltään riittävän monipuolinen ja laaja.

Yleisälykkyydellä on monia biologisia korrelaatteja. Näitä ovat muun muassa otsalohkon massa ja aivojen kokonaismassa. Yleisälykkyyden heritabiliteetti on hieman suurempi kuin älykkyysosamäärän, joten ÄO-tulosten heritabiliteetti selittyy enimmäkseen yleisälykkyyden heritabiliteetilla.

Katso myös

• Joustava ja kiteytynyt älykkyys

Kirjallisuutta

• Carroll, J. B. (1993). Human Cognitive Abilities: A Survey of Factor-analytic Studies. Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 0-521-38712-4
• Jensen, A. R. (1998). The g Factor: The Science of Mental Ability. Westport, CT: Praeger. ISBN 0-275-96103-6