Yksityissijoittajan verotus Suomessa

Yksityissijoittajan verotus vaikuttaa suoraan hänen sijoitustoimintansa tuottavuuteen. Tästä syystä verotus tulee aina huomioida ennalta sijoituksesta aiheutuvien kustannusten osana. Tämä artikkeli käsittelee yksityishenkilön tekemien sijoitusten verotusta Suomessa.

Verosuunnittelulla voidaan valita verotuksen kannalta järkevin vaihtoehto. Tällainen vaihtoehto on aina se, jossa maksetaan vähiten veroja. Verosuunnittelua ei kannata kuitenkaan viedä niin pitkälle, että se olisi ainut päätöksenteon vaikutin. Verotuksellisesti halvin vaihtoehto saattaa esimerkiksi haitata omaisuuden käytettävyyttä.

Talletukset

Sijoittajalla voi olla verotuksellisesti kahdenlaisia talletusten korkotuloja: lähdeverotettavia korkoja ja pääomatuloina verotettavia korkoja. Lähdeverotettavista koroista peritään lopullinen 30 prosentin lähdevero (vuonna 2014) eikä näitä ilmoiteta veroilmoituksessa. Lähdeverotettavista koroista ei saa vähentää mitään niihin liittyviä kustannuksia.

Muut korkotulot verotetaan pääomatulona progressiivisen veroasteikon mukaisesti. Ne ilmoitetaan veroilmoituksessa ja niihin liittyvät kustannukset ovat vähennyskelpoisia.

Joukkovelkakirjalainat

Joukkovelkakirjojen luovutusvoittoja koskevia säännöksiä on tuloverolaissa vain kaksi. Niistä molemmat koskevat optiolainan ja vaihtovelkakirjalainan verotusta. Nämä kohdat ovat TVL 45.2 § ja TVL 47.3 §. Laintasoisia säännöksiä, jotka käsittelisivät velkakirjan arvonmuutosta ei ole. Joukkovelkakirjojen luovutuksiin sovelletaan useimmiten luovutusvoittoa tai -tappiota koskevia säännöksiä sekä oikeuskäytäntöä. Veronalaista luovutusta on esimerkiksi myynti jälkimarkkinoilla tai lunastus (joukkovelkakirjalainan takaisinmaksu). Hankintatapahtumina pidetään esimerkiksi merkintää emissiossa tai ostoa jälkimarkkinoilla. Joukkovelkakirjalaina voidaan myös periä tai saada lahjana.

Verotuksessa keskeistä on erottaa velkapääoma ja korkosuoritus toisistaan. Velkapääomasta saatu voitto tai tappio on luovutusvoittojen ja -tappioiden säännöksien alaista. Korko-osa on joko korkotulon lähdeverosta annetun lain (KLähdeVL) eli lähdeverolain mukaan tai tuloverolain (TVL:n) mukaisena pääomatulona. Lähdeverolakia voi soveltaa vain Suomessa yleisesti verovelvollisten luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien osalta kotimaasta saatuihin korkotuloihin. Edellytyksenä on myös että joukkovelkakirjalaina on tarkoitettu yleisön merkittäväksi. Lähdeveroa ei peritä, jos lainasta ei ole laadittava esitettä arvopaperilainsäädännön mukaan. Tämä on tilanne yleensä instituutiosijoittajiin kohdistetuissa tarjouksissa, joissa arvopapereita tarjotaan yksinomaan kokeneille sijoittajille tai alle 150 sijoittajalle kutakin ETA-valtiota kohden. Myös tilanteessa jossa arvopaperia hankitaan vähintään 100 000 eurolla sijoittajaa kohden, ei lähdeveroa peritä. Lähdeverotus ei tule sovellettavaksi, vaikka edellä mainituissa tilanteissa tarjottaisiin lainaa Finanssivalvonnan tai muun vastaavan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän esitteen alla.

Jos lainan laskee yleisön merkittäväksi liikkeelle Suomen valtio, Suomen Pankki, suomalainen kunta tai kuntayhtymä tai josta edellä mainitut ovat antaneet omavelkaisen takauksen sovelletaan lähdeverolakia myös joukkovelkakirjalainalle maksettuun korkoon. Tällaisissa tapauksissa ei ole velvoitetta antaa esitettä.

Jos joukkovelkakirjalainan korkotulosta on peritty lähdeverolain mukainen lähdevero, korkotulo ei ole veronalaista tuloa tuloverotuksessa. Lähdevero on lopullinen vero. Lähdeveronalaisesta tulosta ei saa tehdä mitään vähennyksiä. Tällä on merkitystä tehtäessä sijoituksia velkarahalla.

Joukkovelkakirjalainan pääoman osalta sovelletaan luovutusvoiton ja -tappion verotusta koskevia sääntöjä. Jos luovutushinta on suurempi kuin joukkovelkakirjalainan hankintameno ja kulut, sijoittajalle on syntynyt luovutuksesta voittoa. Hankintamenoon luetaan oikeuskäytännön mukaan pääomasta maksetun hinnan ohella muut hankinnasta välittömästi johtuneet menot, kuten merkintä- ja välityspalkkio. Myös arvonnousun vuoksi jälkimarkkinoilla maksettu ylihinta on katsottu oikeuskäytännössä osaksi joukkovelkakirjalainan hankintamenoa. Yleiseen liikkeeseen laskettua vaihdantakelpoista joukkovelkakirjalainaa voidaan pitää tuloverotuksessa arvopaperina. Tällä on merkitystä tappion verovähennyskelpoisuuden suhteen.

Jälkimarkkinahyvitys on myyjälle viimeisestä koronmaksupäivästä myyntipäivään mennessä kertynyt korko. Jälkimarkkinahyvitystä ei pidetä ostajan hankintamenon osana, vaan se vähennetään pääomatulojen hankkimisesta aiheutuneena menona. Myyjän saama jälkimarkkinahyvitys on vastaavasti pääomatuloa.

Veronalaista pääomatuloa on yleisesti kaikesta omaisuudesta saadut luovutusvoitot. Luovutustappioiden vähennyskelpoisuudesta on erillinen lainkohta. Näitä sovelletaan myös joukkovelkakirjalainoista saatuihin luovutusvoittoihin ja syntyneisiin luovutustappioihin.

Asunnot ja kiinteistöt

Yksityishenkilön asunnoista tai kiinteistöistä saama vuokratulo verotetaan lähes poikkeuksetta pääomatulona. Vuokratulosta voidaan verotuksessa vähentää tulojen hankkimiseen liittyvät kulut kuten hoitovastike, ylläpitokorjausten kulut sekä asunnon hankintaan liittyvän lainan korot. Taloyhtiölle maksetut rahoitusvastikkeet, eli pääomavastikkeet voidaan myös vähentää vuokratuloista, jos ne on taloyhtiön kirjanpidossa tuloutettu rahastoinnin sijasta.

Vuokratulot verotetaan sen vuoden tulona, jona vuokranantaja on saanut tulon pankkitililleen taikka muutoin itselleen. Verotuksessa tätä kutsutaan kassaperiaatteeksi. Verotuksen ajankohdan kannalta ei ole merkitystä, miltä ajalta vuokratulo on kertynyt. Vuokranantaja voi esimerkiksi saada jonain vuonna vain 11 kuukauden vuokran ja vastaavasti seuraavana vuonna 13 kuukauden vuokran, esimerkiksi vuokralaisen tilapäisen maksukyvyttömyyden vuoksi. Vuokranantajaa verotetaan ensimmäisenä vuonna 11 kuukaudelta saaduista vuokratuloista ja seuraavana vuonna 13 kuukaudelta.

Verohallinnon tulkinnan mukaan oman asunnon lyhytaikainen vertaisvuokraaminen (esim. Airbnb:n kautta) katkaisee asunnon luovutusvoiton verovapauden edellyttämän kahden vuoden yhtäjaksoisen käytön. Verohallinnon tulkintaa siitä, että jopa yhden päivän vertaisvuokraus katkaisisi oman käytön on pidetty kohtuuttomana ja se kumottiin keskusverolautakunnan ennakkoratkaisulla (KVL 30/2020). Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö kuitenkin valitti tästä päätöksestä ja se on nyt korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä.

Osakkeet

Tässä osakkeilla tarkoitetaan vain osakeyhtiön osakkeita - ei asunto-osakeyhtiön tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeita. Osakekaupasta aiheutuvat kustannukset muodostuvat arvopaperinvälittäjän perimistä kaupankäyntikuluista ja osakkeiden säilytyskuluista. Kaupankäyntikulut voi vähentää verotuksessa vasta, kun ne luovutetaan eteenpäin ja lasketaan luovutusvoiton määrä. Säilytyskulut voidaan vähentää vuotuisina pääomatuloihin kohdistuvina tulonhankkimismenoina siitä riippumatta, onko menon maksuvuonna sijoittajalla ollut pääomatuloja. Tulonhankkimiskulut voi vähentää vain 50 euroa ylittävältä osalta. Jos pääomatuloja ei ole ollut, vähennetään kulut 50 eur ylittävältä osalta alijäämähyvityksen kautta.

Yksityiset ja julkiset osakeyhtiöt

Osakeyhtiöt voivat olla joko yksityisiä tai julkisia osakeyhtiöitä. Yksityisen osakeyhtiön osakkeilla ei voi käydä kauppaa pörssissä, vaan kauppa voidaan suorittaa esimerkiksi monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä eli ns. vaihtoehtoisella markkinapaikalla (engl. multilateral trading facility, MTF). Suomen ainut monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä on First North Finland. Julkinen osakeyhtiö voi puolestaan hakeutua lain ehdot täyttäessään arvopaperipörssiin, kuten Helsingin Pörssiin. Julkinen osakeyhtiö voi halutessaan käydä kauppaa sekä arvopaperipörssissä että monenkeskisellä kauppapaikalla.

Osakkeista saatavaa tuottoa kutsutaan osingoksi. Osingon verotukseen vaikuttaa se, onko yhtiö listattu vai listaamaton. Sekä julkiset että yksityiset yhtiöt voivat olla listattuja. Listattuja eli julkisesti noteerattuja ovat kaikki yhtiöt, joiden osakkeilla käydään kauppaa Helsingin pörssissä eli OMX Helsingin listoilla, mukaan luettuna First Northin monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän välitystoiminta. Lisäksi listattuina pidetään muualla maailmassa viranomaisen valvonnassa olevia markkinapaikkoja. Yhtiö on listattu, jos yksikin sen osakesarja on listattuna. Listaamaton yhtiö on täysin julkisen kaupan ulkopuolella.

Listaamattoman yhtiön osakkeiden myynistä laaditaan yleensä kauppakirja. Kauppakirjan sisällöstä ei ole erikseen säädetty osakeyhtiölaissa tai muualla. Käytännössä kauppakirjassa on kuitenkin oltava ainakin myyjä, ostaja, myytävien osakkeiden lukumäärä ja numerot, vastike sekä omistus- ja hallintaoikeuden siirtymispäivä. Listaamattomien osakkeiden ostajan on maksettava varainsiirtoveroa 1,6 prosenttia osakkeiden kauppahinnasta (vuonna 2014). Vero tulee maksaa kahden kuukauden kuluessa. Ennen maksua ostajaa ei voida listata osakasluetteloon.

Listatun osakeyhtiön osakkeilla arvopaperipörssissä tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä käytävä kauppa kirjataan osakkeenomistajan arvo-osuustilille. Osakkeiden osto ja myynti hoituu arvopaperivälittäjien kuten pankkien ja sijoituspalveluyrityksien kautta. Ostajan ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa listatun yhtiön osakkeista, kun kauppa tehdään arvopaperinvälittäjää käyttäen.

Sijoittajan ostaessa suomalaisen julkisen osakeyhtiön osakkeet ulkomaiselta arvopaperinvälittäjältä, kaupasta ei yleensä tarvitse maksaa Suomeen varainsiirtoveroa. Ehtona on että kauppapaikan on oltava säännelty markkina joko "Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä" annetussa laissa tai Euroopan talousalueella. Varainsiirtoverosta ovat vapaita myös muut markkinapaikat maailmalla, jotka ovat viranomaisvalvonnassa, säänneltyjä ja kyseinen valtio on hyväksynyt veroaisioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen. Muuten varainsiirtoveroilmoitus on annettava kahden kuukauden kuluessa kaupasta. Vaikka osto olisi Suomessa varainsiirtoverovapaa, sijoittaja voi joutua maksamaan ulkomailla joitain paikallisia veroluonteisia maksuja.

Listatun yhtiön osingoista saatu tulo on yksityishenkilölle kokonaan pääomatuloa, mutta vain 85 % tulosta on veronalaista. Loput 15% on verovapaata tuloa.

Listaamattomasta yhtiöstä saatu osinkotulo jaetaan verotuksessa ansio- ja pääomatuloksi. Osinkotulon verotus poikkeaa siis huomattavasti listatuista yhtiöistä. Listaamattoman yhtiön osinkoon vaikuttaa yhtiön nettovarallisuus eli varojen ja velkojen erotus osingonjakoa edeltäneen kalenterivuoden tilikauden päättymishetkellä. Nettovarallisuus jaetaan ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä, jolloin saadaan yhden osakkeen arvo. Tähän arvoon voidaan kuitenkin tehdä tietyin edellytyksin myöhemmin osakaskohtaisia oikaisuja, jotka ovat vähennyksiä osakkeen arvosta, mikä saattaa nostaa ansiotulona verotettavan osuuden määrää.

Listaamattoman yhtiön osinkotuloa verotetaan kevyemmin, kun osinko on yhden osakkeen arvolle laskettuna 8% vuotuinen tuotto tai alle. Tällöin veronalaista pääomatuloa on vain 25 % ja loput 75% on verovapaata. Tällaista osinkotuloa voi saada enintään 150 000 euroa vuodessa. Ylimenevästä osasta 85% on veronalaista pääomatuloa ja 15% verovapaata.

Sekä listaamaton että listattu yhtiö toimittavat ennakonpidätyksen osinkotulosta. Ennakonpidätys on 7,5%. Kun osinkoa maksetaan yli 150 000 euroa, on pidätys ylimenevästä osingosta 27%.