Yksijalka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kamera ja teleobjektiivi asennettuna yksijalkaan
Yksijalka kokoon laitettuna

Yksijalka, jota kutsutaan myös monopodiksi, on yksittäinen sauva, jota käytetään tukemaan kameroita, kiikareita, kiväärejä tai muita tarkkuusinstrumentteja niiden käytössä.

Käyttö kameran ja kuvaamisen kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksijalka mahdollistaa kameran pitämisen vakaampana, jolloin kuvaaja voi ottaa teräviä kuvia hitaammilla valotusajalla, ja/tai käyttää pidemmän polttovälin objektiiveja.[1] Videota kuvattaessa se vähentää kameran tärinää. Yksijalkaa on helpompi kuljettaa ja sen asentaa nopeammin kuin tavanomaisen jalustan, joten ne ovat parempia matkavalokuvauksessa. Matkavalokuvaaja ei pysty kuljettamaan raskasta, isoa jalustaa ympäriinsä, ja kun hän näkee hyvän kuvauskohteen, ei ole aikaa vaivautua monimutkaisen jalustan asettamiseen. Yksinkertainen yksijalka on helppo kuljettaa, helppo asentaa, ja sen avulla valokuvaaja voi hyödyntää tilannetta, samalla kun se tarjoaa kameratukea selkeän, terävän kuvan ottamiseen. Esimerkkejä tilanteista, joissa yksijalka on suositeltavin, ovat villieläin- ja urheiluvalokuvaukset, joissa sillä voi lisätä huomattavasti pitkien linssien vakautta, matkakuvaus ja tietysti makrokuvaus ulkona, varsinkin kun yritetään kuvata hyönteisiä jne.

Kun käyttää yksijalkaa sellaisenaan, se eliminoi kameran tärähtämisen pystyakselilla. Kun sitä käytetään saman aikaisesti suurta esinettä vasten, syntyy sivuttaistuki, joka poistaa myös vaakasuoran liikkeen.

Päinvastoin kuin jalusta, yksijalka ei pidä kameraa itsenäisesti kuvausasennossa. Tämä rajoittaa kamerassa käytettävää suljinnopeutta. Se sallii silti pidemmän valosajan käytön kuin käsivaralla, ja sitä on helpompi kuljettaa ja käyttää kuin jalustaa. Koska yksijalka antaa vähemmän vakautta kuin kolmijalka, sen kanssa saattaa syntyä vaikeuksia, kun yritetään saada hyvää kuvaa hyvin heikossa valaistuksessa, eli yöllä, ja kuvissa, joissa tarvitaan 100 % vakaa kamera, esimerkiksi kuvatessasi valojuovia.

Monia yksijalkoja voidaan käyttää myös niin, että sen jalka voi nojautua valokuvaajan vyöhön tai lantioon. Tätä hyödynnetään yleensä selfieissä selkeämpiä kuvia varten varmistamalla, että kamera ei ole liikkeessä vartaloon nähden.

Erityisen sovittimen avulla yksijalkaa voi käyttää niin, että se lepää valokuvaajan rinnalla. Tuloksena on, että kameraa pysyy vakaammin kuin yksinään käsivaralla (vaikkakaan ei yhtä vakaasti kuin yksijalan ollessa maassa), ja kamera/yksijalka on täysin liikkuva ja liikkuu valokuvaajan liikkeillä. Tätä tekniikkaa käytetään laajalti videokuvauksessa, jossa valokuvaajan on liikkuttava kohteen kanssa esimerkiksi, kun kuvataan kohtauksia henkilön näkökulmasta (POV-kuvaus). Tämä tekniikka on erityisen hyödyllinen myös vammaisille valokuvaajille.

Yleisesti liikkuvuuden ja vakauden suhteesta, liikkuvuuden lisääntyessä vakaus vähenee:

  • Kolmijalka tai pöytäjalusta, joka lepää vankalla alustalla (vakain)
  • Yksijalka kiinteällä pinnalla
  • Yksijalka vyöhön/rintaan tuettuna
  • Käsivara (vähiten vakaa)

Yksijalat on usein varustettu kuulapäällä, mikä antaa vapauden liikkua ja kallistaa kameraa samalla kun se pysyy suhteellisen paikallaan.

On olemassa kävelykeppejä tai ”vaellussauvoja”, joita voidaan käyttää kameran yksijalkana. Niiden kahvan päällä on 1/4”-20-kierteinen nasta, joka yleensä peitetään korkilla, silloin kun niitä ei käytetä tukemaan kameraa. Käyttäjällä on yleensä mukana erikseen kuulapääsovitinta ja asentaa sen tarpeen mukaan.

Yksijalkaa, jota käytetään älypuhelimen tai kameran kanssa selfievalokuvien ottamiseen kauempaa kuin käsivarren etäisyydeltä, kutsutaan selfie-kepeiksi.[2] Niissä voi (mallista riippuen) olla Bluetooth-yhteys.

Kameran kiinnittämistapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On kaksi tapaa kiinnittää kamera yksijalkaan. Ensimmäinen on ruuvata yksijalan kierre suoraan kameran runkoon. Tämä on toimiva tapa, jos käytetään melko pientä, kevyttä objektiivia.

Jos kuvataan pitkällä, raskaalla teleobjektiivilla, on parempi käyttää jalustan kiinnitysrengasta. Näin objektiivi kiinnittyy yksijalkaan eikä kameran runkoon, mikä antaa paremman tasapainon ja estää yksijalkaa pyörimästä, kun yrittää laittaa sitä paikoilleen.

Saatavana on useita erilaisia päitä yksijalkaan. Kuulapäät tarjoavat eniten joustavuutta. Niiden avulla voit kuvata pysty- tai vaakasuunnassa ja sovittaa kameran kulma sopivaksi riippumatta yksijalan asennosta.

Ampuma-aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sako TRG- tarkkuuskivääri tavallisessa tehdasmonopodissaan takimmaisen ja jalkaosan alla .

Yksijalkoja voidaan käyttää ampuma-aseissa. Niiden etu on keveys ja pienuus, heikkoutena epävakaus. Ne ovat käytännöllisimmillään nopeassa liikkuvassa jahdissa.[3]

Yksijalkoja käytetään myös tarkkuuskiväärien takatukina.

Tarkkuusoptiikka ja mittauslaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun yksijalkaa käytetään tähtitieteessä tai navigoinnissa, sitä kutsutaan jaakobinsauvaksi. Jaakobinsauva eliminoi vartalon liikkeistä johtuvat lukuvirheet ja mahdollistaa tarkempien lukemien saamisen kohteesta.

Seipiöiksi kutsuttuja yksijalkoja käytetään suuritehoisten (tyypillisesti 10 × tai enemmän) kiikareiden vakauttamiseen, jotta näkymä on selkeä ilman käyttäjän käden ja kehon liikkeiden aiheuttamaa tärinää tai heilumista. Viime vuosina gyroskooppisesti vakautettujen kiikareiden käyttöönotto on vähentynyt kiikareiden tukijalkojen käyttöä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]