Yhdysvaltain senaatin vaalit Länsi-Virginiassa 2008

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain senaatin vaalit Länsi-Virginiassa 2008
Yhdysvallat
2002 ←
4. marraskuuta 2008 → 2014

 
Ehdokas Jay Rockefeller Jay Wolfe
Puolue Demokraatit Republikaanit
Äänet 447 560 254 629
Kannatus 63,7 % 36,3 %

Tulokset:
Rockefeller:  50-60 %   60-70 %   70-80 %   80-90 %
Wolfe:  50-60 %   60-70%

Yhdysvaltain senaatin vaalit Länsi-Virginiassa 2008 pidettiin 4. marraskuuta 2008. Yhdysvaltain silloinen demokraattisenaattori Jay Rockefeller voitti uudelleenvalinnan viidennelle kaudelleen. Tämä on viimeinen kerta, kun demokraatit voittivat luokan 2 senaatin paikan Länsi-Virginiasta.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuoden 2000 presidentinvaaleja demokraattien ehdokas oli voittanut Länsi-Virginian joka kerta vuodesta 1932 lukuun ottamatta vuosia 1956, 1972 ja 1984. Vuonna 2000 teksasilainen silloinen republikaanien kuvernööri George W. Bush voitti Länsi-Virginian viisi valitsijamieskokouksen ääntä, voittaen silloisen varapresidentin Al Goren Tennesseestä 52-46. Myös vuoden 2000 vaaleissa republikaanien Shelley Moore Capito, entisen Länsi-Virginian kuvernöörin Arch A. Moore Jr.:n nuorempi tytär, voitti yllätysvoiton päihittäen Jim Humphreyn Länsi-Virginian 2. kongressipiirin paikasta Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Hän on ensimmäinen republikaani Länsi-Virginiassa, jolla on ollut virka kongressissa useamman kuin yhden kauden isänsä (1957–1969) jälkeen. Ennen näitä kahta suurta voittoa kansallisille republikaaneille ja Länsi-Virginian republikaaneille, oli vaikea löytää republikaania, joka voisi järjestää vaikuttavan kampanjan Länsi-Virginiassa julkisiin tehtäviin hakevia demokraatteja vastaan.

Presidentti Bush voitti Länsi-Virginiassa jälleen 2004 presidentinvaaleissa, päihittäen demokraattien vastaehdokkaan John F. Kerryn, demokraattisenaattorin Massachusettsista lukemin 56-43.

Vuosina 2000–2008 republikaanit saivat seitsemän paikkaa lisää sekä Länsi-Virginian senaatissa että Länsi-Virginian edustajainhuoneessa. Demokraateilla oli tuolloin kuitenkin 60% senaatin ja 68% edustajainhuoneen paikoista.