Siirry sisältöön

Yhdysvaltain iskut Venezuelaan 2026

Wikipediasta
Tämä on vakaa versio, joka on katsottu 22. tammikuuta 2026.
Yhdysvaltain iskut Venezuelaan 2026
Paikka Venezuela
Kohde Nicolás Maduro
Cilia Flores
Ajankohta 3. tammikuuta 2026
2.01–4.29 (UTC−4)
Kuolleita 24 Venezuelan sotilasta
32 Kuuban sotilasta
Epäilty/epäillyt 160th Special Operations Aviation Regiment
Delta Force

Yhdysvaltain isku Venezuelaan oli Yhdysvaltain toteuttama sotilasoperaatio Venezuelassa 3. tammikuuta 2026. Operaatiossa Yhdysvallat kaappasi Venezuelan presidentti Nicolás Maduron ja tämän vaimon Cilia Floresin.[1][2]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Yhdysvaltojen sotilaalliset iskut epäiltyjä huumeiden salakuljettajia vastaan 2025

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli syyttänyt Venezuelaa siitä, että sen kautta Yhdysvaltoihin tulvi huumeita. Trumpin hallinto oli iskenyt jo kuukausien ajan ennen Venezuelaan kohdistunutta iskua Etelä-Amerikasta lähteneisiin veneisiin, joiden se väitti kuljettaneen huumeita. Yhdysvallat oli lisännyt merkittävästi sotilaallista läsnäoloaan Karibialla.[1] Trump on väittänyt Nicolás Maduron olevan Cartel de los Soles -rikollisryhmän johtaja, minkä Maduro on kiistänyt. Trump on toisaalta todisteetta väittänyt, että Maduro on pakottanut venezuelalaisia vankeja ja mielisairaaloiden potilaita muuttamaan Yhdysvaltoihin. Maduron mukaan Yhdysvallat käyttää sotaa huumeita vastaan tekosyynä päästäkseen käsiksi Venezuelan öljyvaroihin ja pudottaakseen Maduron vallasta.[3]

Yhdysvaltain hallinto pyrki painostamaan presidentti Maduroa luopumaan vallasta. Trump oli sanonut toistuvasti, että asevoimien maaoperaatiot Venezuelassa ovat mahdollisia.[1] Lokakuussa 2025 Trump kertoi antaneensa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelulle luvan toimia Venezuelassa laittoman siirtolaisuuden ja huumekaupan kitkemiseksi.[4] Joulukuun alussa presidentti Trump kertoi, että hän aikoo aloittaa pian iskujen kohdistamisen Venezuelan sisälle.[1]

3. tammikuuta 2026 tehtyä iskua edeltäneellä viikolla Yhdysvallat iski Venezuelassa sijaitsevaan satamalaitokseen lennokilla.[1]

Kaappaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
John Ratcliffe, Donald Trump ja Marco Rubio seuraamassa operaation kulkua.

Puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtajan kenraali Dan Cainen mukaan operaatio vaati kuukausien tiedustelutyötä, jonka aikana Yhdysvallat selvitti muun muassa Maduron ja Floresin asuinpaikkaa.[5] Operaation nimeksi annettiin Operation Absolute Resolve.[6]

Tarjotakseen suojaa joukoilleen Venezuelassa Yhdysvallat teki kyberhyökkäyksiä ja katkaisi sähköjä laajalta alueelta pääkaupunki Caracasissa.[7]

Ilmaiskut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen sotilaskoneita alkoi nousta ilmaan 20:stä eri tukikohdasta.[7] Ensimmäiset räjähdysäänet Venezuelassa kuuluivat CNN:n mukaan noin kello 1.50.[8] Ilmaiskuja tehtiin ainakin Fuerte Tiunan sotilastukikohtaan, La Guairan satamaan, La Carlotan lentokentälle ja Higueroten lentokentälle.[4]

Kaappaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nicolás Maduro USS Iwo Jiman kyydissä
Nicolás Maduro New Yorkiin saapumisensa jälkeen.

Samaan aikaan sotilaskoneiden lähtemisen kanssa erikoisjoukkojen helikopterit nousivat ilmaan Karibianmerellä sijainneilta Yhdysvaltain aluksilta. Kopterit lensivät kohti Venezuelan rannikkoa vain 30 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella.[7] Erikoisjoukko Delta Forcen sotilaat saapuivat kello 2.01 Maduron ja Floresin kotiin Fuerte Tiunan sotilastukikohdassa.[9][7] Helikopterit joutuivat laskeutuessaan tulitukseen, ja yhdysvaltalaisjoukot vastasivat tulitukseen. Maduro ja Flores yrittivät paeta teräksellä vahvistettuun turvahuoneeseen, mutta lentokoneiden ja droonien suojaamina toimineet yhdysvaltalaiset saivat heidät kiinni ennen sitä ja taluttivat helikopteriin.[7] Puoli viideltä aamulla Maduro ja Flores astuivat maihinnousualus USS Iwo Jiman kyytiin.[6][10][11] Yhdysvaltain tukikohta Guantanamo Bayssa heidät siirrettiin lentokoneen kyytiin New Yorkiin lennättämistä varten.[11]

Vaikka yksi helikoptereista vahingoittui, kaikki Yhdysvaltain alukset pääsivät palaamaan takaisin Yhdysvaltoihin.[10] Operaatio vaati Cainen mukaan kaikkiaan yli 150 lentokonetta.[5] Operaatioon osallistui Delta Force ja 160th SOAR.[12] Venezuelan armeijan mukaan 24 sen sotilasta kuoli operaation yhteydessä. Kuuban mukaan myös 32 kuubalaista sotilasta kuoli.[13]

Kello 5.21 Venezuelan aikaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti sosiaalisen median palvelu Truth Socialissa maan tehneen laajan iskun Venezuelaa vastaan ja ottaneen kiinni presidentti Nicolás Maduron sekä tämän vaimon. Trumpin mukaan isku tehtiin yhteistyössä Yhdysvaltain poliisiviranomaisten kanssa.[14] Myöhemmin samana päivänä Trump ilmoitti, että Yhdysvallat ottaa toistaiseksi hoitaakseen Venezuelan hallinnan, kunnes väliaikaishallinnon on turvallista ottaa valta maassa.[15] Hän ilmoitti myös, että Yhdysvallat aikoi myydä Venezuelassa olevia öljyvaroja.[16]

BBC uutisoi kello 17.56 Yhdysvaltain itäistä aikaa, että Maduroa ja Floresia kuljettava lentokone oli laskeutunut Newburghissa[11] sijaitsevaan Stewartin ilmakansalliskaartin tukikohtaan.[17] Sieltä heidät kuljetettiin helikopterilla Manhattanille.[11] Noin tuntia myöhemmin Newburghiin laskeutumisesta Maduro saapui New York Cityssä sijaitsevaan MDC Brooklyn -nimiseen vankilaan (Metropolitan Detention Center, Brooklyn).[18]

Oikeudenkäynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Donald Trumpin 3. tammikuuta aamupäivällä pitämä lehdistötilaisuus.

Yhdysvaltain oikeusministeri Pam Bondi ilmoitti kaappauspäivänä, että Maduroa ja hänen vaimoaan Cilia Floresia vastaan on nostettu syytteet liittovaltion tuomioistuimessa New Yorkin eteläisessä piirissä. Hänen mukaansa Maduroa syytetään ”huumeterrorismista”, kokaiinin maahantuonnista sekä konekiväärien ja muiden ”tuhovoimaisten välineiden” hallussapidosta Yhdysvaltoja vastaan.[4]

Maduron ja Floresin oikeuskäynti alkoi maanantaina 5. tammikuuta 2026 Manhattanin liittovaltion oikeustalolla.[19][20] Maduron puolustusasianajajana toimii Barry Pollack ja Floresin Mark Donnelly.[19] Maduro kiisti syyllisyytensä kaikkiin nostettuihin syytteisiin ja Flores kiisti syyllisyytensä huumeisiin liittyviin syytteisiin.[21][22] Seuraavan kuulemisen on määrä olla 17. maaliskuuta 2026.[23]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varapresidentti Delcy Rodríguez kaappauspäivänä Venezuelan hallituksen pitämässä kokouksessa.

Uutistoimisto Reutersin lähteiden mukaan Caracasin eteläinen alue lähellä sotilastukikohtaa oli ilman sähköä.[1]

Venezuelan hallitus julisti kansallisen hätätilan ja kertoi valmistelevansa joukkojen mobilisointia.[1] Samana iltana Venezuelan korkein oikeus määräsi, että Venezuelan presidentin tehtäviä alkaisi hoitaa varapresidentti Delcy Rodríguez.[24] 12. tammikuuta 2026 eli yli viikko operaation jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeustutkijat raportoivat saaneensa tietoonsa, että Venezuelan kaupungeissa partioi aseistettuja colectivoja, jotka pelottelevat kaupunkilaisia ja tekevät etsintöjä ja puhelintarkastuksia. Tutkijoiden mukaan colectivot ovat myös pidättäneet lisää ihmisiä, jotka ovat ilmaisseet poliittisia mielipiteitä.[25]

Kaappausta juhlivia venezuelalaisia Chilen Santiagossa.

Venezuelalaisten diaspora juhli laajalti ympäri maailmaa Maduron pidätystä.[26]

Operaatiota seuraavana maanantaina 5. tammikuuta 2026 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto piti hätäkokouksen Venezuelan tapahtumiin liittyen. Hätäkokousta oli Venäjän ja Kiinan tuella pyytänyt koolle Venezuelan naapurimaa Kolumbia.[27][28] Kokouksen aluksi luettiin pääsihteeri Antonio Guterresin lausunto, jossa Guterres kehotti kunnioittamaan maiden poliittista itsenäisyyttä.[29] Kokouksessa Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs vakuutti, että Yhdysvallat ei ole sodassa Venezuelan kanssa tai pyri miehittämään Venezuelaa.[30]

Poliittisten vankien vapautus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7. tammikuuta 2026 Donald Trump ilmoitti, että Venezuelan pääkaupungissa sijaitseva ”pahamaineinen kidutuskammio” suljettaisiin, rakennusta tarkemmin nimeämättä. Trumpin uskotaan tarkoittaneen El Helicoide -vankilaa, jossa tapahtuu entisten vankien ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan muun muassa kidutusta ja poliittista sortoa.[31]

8. tammikuuta 2026 Venezuelan kansalliskokouksen puheenjohtaja Jorge Rodríguez ilmoitti, että Venezuelan hallitus vapauttaisi rauhan eleenä merkittävän määrän vankeja.[32] Maduron ja Floresin kaappauksen aikaan Venezuelassa oli noin 800–900 poliittista vankia, joista suurin osa vangittiin Maduron hallinnon aikana[32].[33] 12. tammikuuta Venezuelan hallitus ilmoitti, että 166 vankia oli vapautettu. Hallitus ei esittänyt todisteita tai nimiluetteloa vapautetuista vangeista. Seuraavana päivänä Jorge Rodríguez ilmoitti, että yli 400 vankia oli vapautettu. Siihen lukuun kuuluvat myös ennen kaappausta vapautetut vangit.[33]

Ihmisoikeusjärjestöt ovat haastaneet hallituksen ilmoittamia lukuja. 14. tammikuuta Venezuelan vankien oikeuksia ajava ihmisoikeusjärjestö Foro Penal kertoi, että 8. tammikuuta alkaen oli vapautettu noin 79 vankia,[33] ja 20. tammikuuta mennessä 143 vankia.[34] Vapautettujen joukossa on muun muassa entinen presidenttiehdokas Enrique Márquez, entinen venezuelalainen poliitikko Biagio Pilieri ja oppositiojohtaja Edmundo Gonzálezin sukulaispoika.[35][36]

Donald Trump kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että Yhdysvallat ei vankien vapauttamisen ansiosta tekisi toista hyökkäystä Venezuelaan.[37]

Kansainväliset reaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaappausta vastaan olevia mielenosoittajia New Yorkissa.
  •  Brasilia: Brasilian presidentti Lula da Silva tuomitsi Yhdysvaltain iskun.[38]
  •  Iran: Iran tuomitsi Yhdysvaltain toiminnan Venezuelan kansallisen suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden loukkauksena.[39]
  •  Israel: Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun mukaan Israel tukee Yhdysvaltain toimia Venezuelassa.[40]
  •  Italia: Italian pääministeri Giorgia Meloni kutsui iskua lailliseksi, mutta sanoi, että Venezuelan ulkopuolista sotilaallista voimaa ei tulisi käyttää maan hallinnon vaihtamiseksi.[39]
  •  Iso-Britannia: Ison-Britannian pääministeri Keir Starmer totesi, että Ison-Britannian kannan mukaan Venezuelassa tarvitaan rauhanomainen siirtymä demokratiaan. Iso-Britannia arvioi muiden hallitusten toimia kansainvälisen oikeuden perusteella, ja Yhdysvaltojen on perusteltava syyt toimilleen Venezuelassa.[41]
  •  Kiina: Kiinan ulkoministeriön antaman lausunnon mukaan Yhdysvaltojen tulee vapauttaa Maduro ja tämän vaimo välittömästi. Kiina tuomitsee operaation ja pitää sitä selvänä kansainvälisen oikeuden rikkomuksena.[42]
  •  Kolumbia: Kolumbian presidentti Gustavo Petro tuomitsi Yhdysvaltain iskun.[38]
  •  Malesia: Malesian presidentti Anwar Ibrahim sanoi Yhdysvaltain hyökkäyksen rikkoneen kansainvälistä oikeutta ja Venezuelan kansallista itsemääräämisoikeutta.[43]
  •  Meksiko: Meksiko tuomitsi Yhdysvaltain sotilaalliset toimet Venezuelassa ja presidentti Maduron kiinnioton.[44]
  •  Pohjois-Korea: Pohjois-Korean ulkoministeriö on tuominnut Maduron kaappauksen ja kutsunut sitä vakavaksi suvereeniteetin loukkaukseksi.[45]
  •  Ranska: Ranskan ulkoministeri Jean-Noel Barrot kertoi tuomitsevansa Yhdysvaltain iskun kansainvälisen oikeuden vastaisena, eikä maan tilannetta voi hänen mukaansa ratkaista ulkopuolelta. Myöhemmin presidentti Emmanuel Macron sanoi, että Venezuela on vapaa presidentti Nicolas Maduron diktatuurista ja voi vain riemuita.[39]
  •  Suomi: Suomen valtionjohto ei tuomitse iskua, mutta katsoo, että ”valtioilla on vastuu toimia kansainvälisen oikeuden mukaisesti”. Presidentti Stubb totesi Maduron hallinnon olevan vailla legitimiteettiä.[46]
  •  Venäjä: Venäjän ulkoministeriö tuomitsi Yhdysvaltain iskun ja sanoi tukevansa Venezuelan kansaa.[47]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Kavander, Anni & Parkkari, Jani: Trump: USA iskenyt Venezuelaan – presidentti Maduro vangittu ja lennätetty pois maasta Yle Uutiset. 3.1.2026. Viitattu 3.1.2026.
  2. ↑ Venezuela's First Lady Cilia Flores Arrested With Maduro The Chosun Daily. 3.1.2026. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Why did the US attack Venezuela and seize its president? BBC News. 7.1.2026. Viitattu 11.1.2026. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Mykkänen, Pekka & Numminen, Julius: USA:n oikeus­­ministeri: Kiinni­otettua Maduroa ja hänen vaimoaan syytetään ”huume­terrorismista” Helsingin Sanomat. 3.1.2026. Viitattu 3.1.2026.
  5. ↑ a b Months of intelligence work to uncover where Maduro lived, Gen Caine says 3.1.2026. BBC. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  6. ↑ a b How the U.S. captured Venezuelan leader Nicolás Maduro 3.1.2026. CBS News. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Nuuttila, Sakari: Yhdysvallat tiesi kaiken jopa Maduron ruokavaliosta ja lemmikeistä Yle Uutiset. 4.1.2026. Viitattu 6.1.2026.
  8. ↑ The US has captured Venezuelan leader Maduro. Here’s what to know CNN. 3.1.2026. Viitattu 4.1.2026. (englanniksi)
  9. ↑ Photos show aftermath of U.S. strikes at Fuerte Tiuna CBS News. Viitattu 4.1.2026. (englanniksi)
  10. ↑ a b Maduro and his wife 'gave up' before being taken into custody - Gen Caine 3.1.2026. BBC. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d Maduron pidätyskuva sai aikaan yllättävän ilmiön, ja nyt urheiluvaatejätti saa huomiota Yle Uutiset. 5.1.2026. Viitattu 5.1.2026.
  12. ↑ Special Operations Forces Led Maduro Extraction The Wall Street Journal. Viitattu 5.1.2026. (englanniksi)
  13. ↑ Venezuelan military mourns soldiers killed in US attack BBC News. 7.1.2026. Viitattu 11.1.2026. (englanniksi)
  14. ↑ Donald J. Trump (@realDonaldTrump) Truth Social. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  15. ↑ 'We are going to run the country': Trump says U.S. will govern Venezuela until there's a 'proper transition' 3.1.2026. NBC News. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  16. ↑ Watch live: Maduro and his wife arrive in New York to face narco-terrorism charges 3.1.2026. CBS News. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  17. ↑ Plane carrying Maduro lands in New York 3.1.2026. BBC. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  18. ↑ Maduro arrives at Brooklyn detention center CBS News. Viitattu 4.1.2026. (englanniksi)
  19. ↑ a b CNN: Maduroa edustaa sama puolustusasianajaja kuin Julian Assangea Yle Uutiset. 3.1.2026. Viitattu 5.1.2026.
  20. ↑ Venezuelan Maduro saapui liittovaltion oikeustalolle New Yorkissa Yle Uutiset. 3.1.2026. Viitattu 5.1.2026.
  21. ↑ Maduro's wife, Cilia Flores, pleads not guilty to drug-conspiracy charges The Guardian. 5.1.2026. Viitattu 5.1.2026. (englanniksi)
  22. ↑ Maduro pleads not guilty to all four charges The Guardian. 5.1.2026. Viitattu 5.1.2026. (englanniksi)
  23. ↑ Next Maduro hearing set for March The Guardian. 5.1.2026. Viitattu 11.1.2026. (englanniksi)
  24. ↑ Venezuela's Supreme Court orders that Delcy Rodriguez assume presidency CBS News. Viitattu 4.1.2026. (englanniksi)
  25. ↑ Statement by the UN Venezuela Fact-Finding Mission on the release of political prisoners 12.1.2026. Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 22.1.2026. (englanniksi)
  26. ↑ Venezuela diaspora celebrates Maduro's deposition, wonders what's next reuters.com. Viitattu 4.1.2026. (englanniksi)
  27. ↑ UN Security Council to hold emergency meeting 3.1.2026. BBC. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  28. ↑ U.N. Security Council planning emergency meeting 3.1.2026. CBS News. Viitattu 3.1.2026. (englanniksi)
  29. ↑ YK:n turvallisuusneuvoston kokous Venezuelasta alkoi Yle Uutiset. 5.1.2026. Viitattu 11.1.2026.
  30. ↑ Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs: Emme ole sodassa Venezuelaa vastaan Yle Uutiset. 5.1.2026. Viitattu 5.1.2026.
  31. ↑ Trump says Venezuelan "torture chamber" is being closed after Maduro's capture; former prisoners detail abuses - CBS Miami www.cbsnews.com. 7.1.2026. Viitattu 22.1.2026. (englanniksi)
  32. ↑ a b Venezuela says it is releasing an 'important number' of political prisoners NBC News. 8.1.2026. Viitattu 22.1.2026. (englanniksi)
  33. ↑ a b c Venezuela promised to free political prisoners, but their families are still waiting NBC News. 15.1.2026. Viitattu 22.1.2026. (englanniksi)
  34. ↑ Hundreds Of Political Prisoners Still Held in Venezuela As Releases Stall, Local Rights Monitor Says Latin Times. 20.1.2026. Viitattu 22.1.2026. (englanniksi)
  35. ↑ Families demand proof of life as Venezuela releases only dozens of political prisoners. Here’s what we know so far CNN. 12.1.2026. Viitattu 22.1.2026. (englanniksi)
  36. ↑ Venezuela frees opposition leader’s son-in-law as Trump backs interim rule Miami Herald. 22.1.2026. Viitattu 22.1.2026.
  37. ↑ Venezuela regime claims release of political prisoners is sign of new era The Guardian. 14.1.2026. Viitattu 22.1.2026. (englanniksi)
  38. ↑ a b Virkkunen Jussi: Viisi nostoa USA:n iskun vaikutuksista Kansan Uutiset. 5.1.2026. Viitattu 7.1.2026.
  39. ↑ a b c Malmgren, Vilma: Espanja tarjoutui välittäjäksi kriisiin, Italia kutsui Yhdysvaltain iskua lailliseksi Turun Sanomat. 3.1.2026. Viitattu 7.1.2026.
  40. ↑ Netanyahu lauds Trump, U.S. after U.S. captures Maduro CBS News. Viitattu 4.1.2026. (englanniksi)
  41. ↑ Britannian Starmer: Yhdysvaltojen on perusteltava toimensa Venezuelassa Yle Uutiset. 5.1.2026. Viitattu 11.1.2026.
  42. ↑ China calls on U.S. to release Maduro "at once" CBS News. Viitattu 4.1.2026. (englanniksi)
  43. ↑ Holmberg, Jimi: Malesian presidentti tuomitsee USA:n toimet (Päivittyvä uutinen) Iltalehti. 4.1.2026. Viitattu 7.1.2026.
  44. ↑ Meksiko tuomitsee Yhdysvaltain iskut 3.1.2026. Yleisradio. Viitattu 7.1.2026.
  45. ↑ North Korea condemns U.S. operation as "serious encroachment of sovereignty" CBS News. Viitattu 4.1.2026. (englanniksi)
  46. ↑ Puumalainen, Julian: Stubb: Maduron hallinto on jo pitkään ollut vailla legitimiteettiä. (Verkkoversio) Helsingin Sanomat, 4.1.2025. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.1.2026. Arkistoitu 5.1.2026.
  47. ↑ Mykkänen, Pekka & Numminen, Julius & Rantasalo, Tuuli & Kykkänen, Esko: Yhdysvallat otti Venezuelan Maduron kiinni Satakunnan Kansa. 3.1.2026. Viitattu 7.1.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvaltain_iskut_Venezuelaan_2026&oldid=23801334”