Ydinkäyttöinen lentokone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ydinkäyttöinen lentokone on lentokone, jonka moottoreissa hyödynnetään ydinvoimaa. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto suunnittelivat ydinlentokoneita 1950- ja 1960-luvuilla, ja prototyypit valmistuivat koelentokäyttöön. Koneita suunniteltiin erittäin pitkän lentomatkan pommikoneiksi. Teoriassa ydinreaktorilla varustettu pommittaja olisi voinut päivystää ilmassa parin viikon ajan.

Suunnitelmat Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Convair NB-36H, XB-6-testikone

Ydinvoimalla toimivan lentokoneen suunnittelu aloitettiin NEPA-projektin (Nuclear Energy for the Propulsion of Aircraft) puitteissa jo vuonna 1946. 1951 NEPAn tietojen perusteella käynnistettiin ANP-projekti (Aircraft Nuclear Propulsion). Tässä projektissa kaksi Convair B-36-pommikonetta otettiin muokattavaksi X-6-koekoneiksi. Ilmajäähdytteinen 3 MW ydinreaktori asennettiin koekoneen pommitilaan ja todettiin toimivaksi. Koneen moottorit olivat tavanomaiset Convair-36-koneen moottorit, eikä ydinreaktoria kokeiltu voimanlähteenä. Ohjelma peruttiin ennen kuin koneita oli saatu valmiiksi.

Project Pluto puolestaan oli suunnitelma rakentaa ydinenergaa hyväksikäyttävä risteilyohjus. Tämäkin suunnitelma peruttiin.

Suunnitelmat Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliittolaiset pääsivät tutkimuksissaan pidemmälle. Kaksi valmista Tupolev Tu-119 -konetta valmistui koelentoihin. Nämäkin hylättiin pian liian suurten turvallisuusriskien johdosta. Tu-119 perustui edelleen käytössä olevaan Tupolev Tu-95 -pommikoneeseen.

Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.