Yanito

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yanito tai llanito on nimi Gibraltarissa puhutulle kielimuodolleselvennä, jossa on voimakkaita vaikutteita englannista ja espanjasta.

Nimityksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yaniton eli llaniton virallisesta lausunta- ja kirjoitustavasta on kiistelty. Osa pitää muotoa yanito oikeampana kuin llanito. Nimien alkuperää ei tiedetä varmasti. Yksi selitys on, että nimi tulee englanninkielisestä nimestä Johnny. Esimerkiksi Kanariansaarilla englantilaisia ja joskus pohjoiseurooppalaisia yleensä kutsutaan nimityksillä chone tai choni, joilla on sama juuri. Toisen, hieman epäuskottavamman, selityksen mukaan nimitys tulee espanjan kielen sanasta lano/a, joka tarkoittaa adjektiivina selvää tai yksinkertaista sekä substantiivina tasaista maata.[1]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yaniton luokittelu ei ole helppoa, sillä eri gibraltarilaisten sukupolvien edustajat liittävät sen usein hyvin erilaisiin puhetapoihin. Sitä voi kuvailla Andalusian murteella puhutuksi espanjan kieleksi, jossa on käytössä myös englantilaisia lainasanoja ja kielioppia. Lainasanoja on englannin lisäksi myös vähemmissä määrin Genovan murteesta, hepreasta ja Kanariansaarten espanjan murteesta. Joitakin lainoja on saattanut tulla myös romanin kielestä. Englanninkielisiä lainasanoja käytetään etenkin, kun sopivaa espanjalaista korvaavaa sanaa ei ole olemassa. Niiden lausumiseen on usein vaikuttanut kuitenkin espanja. Viime aikoina englantilaiset lainasanat ovat yleistyneet myös tapauksissa, joissa espanjankielinen vastine on olemassa.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yanitoa ei pidetä arvovaltaisena ilmaisutapana, mutta sitä ei varsinaisesti myöskään katsota alaspäin. Yanitoksi ei juurikaan julkaista kirjallisuutta, eikä sitä ylipäätänsä käytetä usein kirjoitettaessa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • David Levey: Language Change and Variation in Gibraltar. John Benjamins Publishing Company, 2008. ISBN 9789027218629. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Levey 2008, s. 1−6