Yövartio (maalaus)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yövartio
Rembrandt van Rijn-De Nachtwacht-1642.jpg
Nimi Yövartio
Toinen nimi Kapteeni Coqin ja hänen seurueensa ryhmämuotokuva
Tekijä Rembrandt Harmenszoon van Rijn
Valmistumisvuosi 1642
Taiteenlaji maalaustaide
Korkeus 363
Leveys 437
Sijainti Rijksmuseum
Paikkakunta Amsterdam

Yövartio (holl. De Nachtwacht) on Rembrandtin tunnetuimpiin kuuluvan maalauksen tavallinen nimi. Maalauksen oikeampi nimi olisi Frans Banning Cocqin ja Willem van Ruytenburchin seurue tai Kapteeni Coqin ja hänen seurueensa ryhmämuotokuva. Maalaus on esillä Hollannin Rijksmuseumissa Amsterdamissa, ja se on museon maineikkain maalaus. Maalaus on valmistunut 1642, ja sen koko on 363 × 437 cm.

Maalauksessa olevien henkilöiden nimet on selvitetty ja pystytty yhdistämään luetteloon, joka tehtiin 1715 maalausta valmisteltaessa.[1]

Keskeisiä tekijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalauksen maineen taustalla on kolme tekijää: sen valtava koko (363 × 437 cm), valon ja varjon vaikuttava käyttö sekä liikkeen ilmentäminen perinteisesti staattisessa sotilaallisessa muotokuvassa.

Maalaus valmistui 1642, Hollannin maalaustaiteen kultakauden huippuvaiheessa. Se kuvaa Amsterdamin kaartilaisia, joiden tehtävänä oli suojella kaupunkia espanjalaisilta. Seurue on lähdössä liikkeelle kapteeni Frans Banning Cocqin (yllään musta asu ja punainen vyö) ja hänen luutnanttinsa Willem van Ruytenburchin johtamana. Rembrandt käyttää valoa hyvin tehokkaasti ja johtaa katseen ryhmässä oleviin kolmeen keskeisimpään hahmoon, jotka ovat kaksi miestä keskellä (joista maalaus on saanut alkuperäisen nimensä) ja pieni tyttö keskellä vasemmalla taustalla. Heidän takanaan on seurueen lipunkantaja Jan Visscher Cornelissen.

Rembrandt on esittänyt maalauksessa musketöörien perinteistä symboliikkaa hyvin luontevasti: keltapukuinen tyttö taustalla on tärkein symboli. Hän on itse eräänlainen symboli: kuolleen kanan koivet hänen vyössään edustavat musketöörejä, kanan takana oleva pistooli viittaa 'apilaan' ja hänellä on kädessään sotilaiden malja. Hänen edessään olevalla miehellä on kypärä, jossa on tammenlehti, perinteinen musketööriaihe. Kuollut kana on myös tarkoitettu edustamaan voitettua vihollista. Keltainen väri yhdistetään usein voittoon.

Ohjaamassaan dokumenttielokuvassa Rembrandtin syytös Peter Greenaway analysoi niin itse maalausta kuin sen taustalla olevia tapahtumiakin.[2]

Muutokset alkuperäiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1600-luvulla tehty jäljennös, jossa on näkyvissä 1715 poistetut alueet.

Lähes koko historiansa ajan maalaus oli tumman lakan peitossa, joka sai sen virheellisesti näyttämään siltä kuin kyse olisi yökohtauksesta, ja niin maalaus sai nimen, jolla se nykyisin yleisesti tunnetaan. Lakka poistettiin vasta 1940-luvulla.

Kun maalaus siirrettiin 1715 Kloveniersdoelenista Amsterdamin kaupungintaloon, maalausta pienennettiin joka sivulta. Oletettavasti syynä oli se, että maalaus piti saada mahtumaan kahden pylvään väliin, mikä oli varsin yleinen käytäntö ennen 1800-lukua. Samalla hävisi maalauksen vasemmasta reunasta kaksi henkilöä, holvin kärki, reunakaide ja portaan reuna. Reunakaide ja porras olivat keskeisiä Rembrandtin käyttämiä visuaalisia välineitä, joilla hän sai aikaan maalaukseen eteenpäin suuntautuvan liikkeen. Gerrit Lundensin jäljennös maalauksesta 1600-luvulta kertoo, miltä se alkujaan näytti[3].

Vahingonteot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työtön opettaja Wilhelmus de Rijk kävi vuonna 1975 teoksen kimppuun leipäveitsellä, ja maalaukseen tuli suuri sahanterän muotoinen viilto. Se onnistuttiin korjaamaan, mutta lähemmin tarkasteltaessa vauriosta on yhä nähtävillä jälkiä. De Rijk teki itsemurhan huhtikuussa 1976.

Vuonna 1990 muuan mies suihkutti piilottamastaan suihkupullosta maalaukseen happoa. Vartijat tulivat hätiin, ja kankaalle suihkutettiin heti vettä. Onneksi happo oli syövyttänyt vain maalauksen lakkakerroksen, ja maalaus saatiin hyvin korjatuksi.

Maalauksen tilaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalauksen tilaajina pidetään kapteenia ja hänen 17 kaartilaistaan, ja vaikka kilvessä keskellä oikealla taustalla on 18 nimeä, rumpali oli palkattu, joten hän pääsi maalaukseen ilman maksua. Maalauksessa on yhteensä 34 henkilöä. Rembrandt sai maksuksi 1 600 guldenia (jokainen maksoi sata guldenia), mikä oli siihen aikaan suuri summa. Samoihin aikoihin tilattiin eri taiteilijoilta sotilaista seitsemän vastaavanlaista maalausta, joista tämä oli yksi.

Maalaukset tilattiin ripustettaviksi vasta valmistuneen Kloveniersdoeleniin (Musketöörien kokoussali) juhlasaliin Amsterdamiin. On esitetty, että syynä maalausten tilaamiseen Rembrandtilta ja muilta taiteilijoilta oli Ranskan kuningattaren Maria de Medicin vierailu 1638. Vaikka hän oli paennut Ranskasta poikansa Ludvig XIII:n käskystä toimeenpannusta karkotuksesta, hän sai loistavan vastaanoton.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaus ripustettiin aluksi Amsterdamiin Kloveniersdoeleniin Groote Zaaliin (Suureen saliin). Nykyisin rakennus on Doelen Hotel. Vuonna 1715 maalaus siirrettiin Amsterdamin kaupungintaloon, ja siksi siihen tehtiin muutoksia. Kun Napoleon valtasi Alankomaat, kaupungintalosta tuli Damin palatsi. Viranomaiset siirsivät maalauksen Tripin suvun Trippenhuisiin. Napoleon määräsi sen palautettavaksi, mutta valtauksen päätyttyä maalaus siirrettiin jälleen Trippenhuisiin, josta nyt oli tullut Rijksmuseum. Kun uusi Rijksmuseumin rakennus valmistui 1885, maalaus siirrettiin jälleen uuteen paikkaan. Viimeinen suuri siirto tapahtui toisen maailmansodan aikana, jolloin se vietiin turvalliseen bunkkeriin Limburgin kukkuloiden alle runsaaksi viideksi vuodeksi irrotettuna kehyksistä ja käärittynä rullalle lieriön ympärille. Sodan päätyttyä se palautettiin Rijksmuseumiin.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sitkeä väärinkäsitys on, että Rembrandtin suosion hiipuminen johtui maalauksen saamasta huonosta vastaanotosta. Tarina on päässyt jopa nykyaikaisen mainonnan käyttöön. Vuonna 1967 KLM käytti maalausta mainoksessa, jossa sanottiin "Näe Yövartio, Rembrandtin mahtava 'epäonnistuminen' (jonka vuoksi hänet) vihellettiin... kohti konkurssia". Tarina on täysin perätön, sillä minkäänlaista maalauksen arvostelua ei Rembrandtin eläessä ole kirjattu muistiin, ja kapteeni Cocq jopa teetti siitä vesivärijäljennöksen omaan kansioonsa.

Taiteilijan suosion väheneminen ei luultavasti johtunut mistään yksittäisestä maalauksesta vaan makusuuntauksen yleisestä muutoksesta. 1640-luvulla varakkaat taiteensuosijat alkoivat pitää enemmän kirkkaista väreistä ja viehättävästä tyylistä, jonka ensimmäisiä edustajia oli flaamilainen muotokuvamaalari Antoon van Dyck.

Kulttuuriperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos on ollut aiheena niin klassisessa musiikissa kuin rockmusiikissakin, esimerkiksi Gustav Mahlerin 7. sinfonialle, King Crimsonin kappaleen The Night Watch sanoitukselle, jonka on tehnyt Richard Palmer-James ja Ayreonin "The Shooting Company of Captain Frans B. Cocq" albumilta Universal Migrator Part 1: The Dream Sequencer.

Peter Greenaway on käsitellyt teosta elokuvissaan Nightwatching (2007) ja Rembrandtin syytös (2008).

Maalausta on käytetty Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjan romaanin Yövartiosto suojakannen takakannessa. Etukannessa on Paul Kidbyn tekemä parodia maalauksesta.

Eric Flintin novellikokoelman The Grantville Gazettes toisen osan kannessa on käytetty Thomas Kiddin mukaelmaa maalauksesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yövartio (maalaus).