Yön noidat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
588. yöpommittajalaivue
Polikarpov Po-2 oli laivueen käyttämä konetyyppi.
Polikarpov Po-2 oli laivueen käyttämä konetyyppi.
Toiminnassa 1942–1945
Valtio Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli yöpommitukset, taktinen pommittaminen
Koko laivue
Kalusto Polikarpov Po-2
Lempinimi Yön noidat
Sodat ja taistelut toisen maailmansodan itärintama
Komentajat
Tunnettuja komentajia Jevdokija Beršanskaja

Yön noidat (saks. die Nachthexen) oli saksalaissotilaiden antama lempinimi toisen maailmansodan aikana toimineelle Neuvostoliiton ilmavoimien kokonaan naisista koostuneelle 588. yöpommittajalaivueelle (ven. 588-й ночной легкобомбардировочный авиационный полк, 588-i notšnoi legkobombardirovotšnyi aviatsionnyi polk).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irina Sebrova lensi laivueessa 1 008 lentoa, enemmän kuin kukaan toinen.

Laivue sai alkunsa 8. lokakuuta 1941, kun Stalinin antamalla käskyllä perustettiin naisista koostuva 122. lentorykmentti, jota johti kuuluisa naislentäjä Marina Raskova. Vapaaehtoisilta naisilta tuli kymmeniätuhansia hakemuksia, joiden perusteella 2 000 naista kutsuttiin haastatteluihin. Heistä 300 valittiin koulutukseen Engelsin hävittäjälentäjäkoulussa.[1] Suurin osa naisista oli noin 20-vuotiaita.[2]

Koulutus Engelsissä kesti puoli vuotta, ja siihen kuului opetusta ampumisesta, ilmasotataktiikasta sekä moottori- ja lentokonetekniikasta. Varsinaisia lentotunteja oli vain 14. Huhtikuussa 1942 naisista kolmannes valittiin hävittäjälentäjiksi, ja muista tuli pommituslentäjiä, suunnistajia ja mekaanikkoja. Naisista muodostettiin kolme laivuetta: 586. hävittäjälaivue, 587. pommittajalaivue ja 588. yöpommittajalaivue.[1]

588. yöpommittajalaivue sai kalustokseen vanhoja Polikarpov Po-2 -kaksitasoja.[1] Konetyyppi oli suunniteltu jo vuonna 1927,[3] ja sen huippunopeus 150 km/h oli samaa luokkaa kuin ensimmäisen maailmansodan lentokoneilla. Se soveltui kuitenkin yöpommituksiin hyvin, sillä kone ei näkynyt tutkassa puisen runkonsa ja kangaspäällysteisten siipiensä ansiosta. Runko oli suojaamaton ja yksi moottoriin tai lentäjään osunut luoti saattoi pudottaa koneen, mutta toisaalta muualle runkoon osuneet laukaukset saattoivat kulkea koneen läpi aiheuttamatta vakavia vaurioita.[1] Lisäksi koneen huippunopeus oli pienempi kuin saksalaishävittäjien sakkausnopeus, mikä teki siitä vaikean alasammuttavan.[2]

Ensimmäisen taistelulentonsa laivue lensi kesäkuussa 1942, kun kolme konetta lähetettiin pommittamaan saksalaisten tukikohtaa Dnepropetrovskissa. Pommitus onnistui, mutta saksalaisten ilmatorjunta ampui yhden koneista alas.[1] Laivueen taktiikkana oli lähettää koneita kolmen ryhmissä: kaksi konetta houkutteli vihollisen etsintävalot itseensä ja kaarteli sitten välttääkseen ilmatorjuntatulen. Sillä aikaa kolmas kone livahti pommittamaan aiottua kohdetta. Sen jälkeen koneet vaihtoivat paikkaa, ja samaa toistettiin, kunnes kaikki kolme konetta olivat pudottaneet kahden pommin kuormansa.[2]

Lempinimensä ”yön noidat” laivue sai saksalaissotilailta. Laivueen koneet lähestyivät kohdetta moottori sammutettuna, jotta niitä olisi mahdollisimman vaikea havaita,[1] ja ilmavirran suhina koneen liitäessä kuulosti saksalaisista noidan luudalta. Laivueen lentäjien taitavuus sai saksalaiset epäilemään, että lentäjille annettiin pistoksia, joiden avulla he näkivät pimeässä.[2] Saksalaisten taistelutahto laski, kun he saivat ammuttua pommikoneita alas ja huomasivat niiden lentäjien olevan tavallisia naisia.[1]

Po-2-koneen pienestä pommikapasiteetista johtuen pommituslentoja tehtiin yötä kohden jopa 18. Koska lentoja oli paljon, koneita myös putosi ja ammuttiin alas paljon. Laivueen lentäjistä 30 kuoli taistelussa.[1]

Laivue lensi sodan aikana kaikkiaan yli 23 000 pommituslentoa ja pudotti yli 3 000 tonnia pommeja. Laajimmillaan siihen kuului 80 lentäjää ja yhtä monta suunnistajaa. Laivue osallistui toisessa maailmansodassa muun muassa Krimin taisteluun, Valko-Venäjän vapauttamiseen ja Berliinin taisteluun.[1] Sodan päätyttyä 23 lentäjää laivueesta oli saanut Neuvostoliiton sankarin arvonimen.[3]

Sankarin arvonimen saaneet jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton sankari

Venäjän federaation sankari
Kazakstanin sankari

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Broström, Natasja: Natsit pelkäsivät Stalinin yön noitia 22.6.2018. Tieteen Kuvalehti Historia. Viitattu 6.4.2019.
  2. a b c d Martin, Douglas: Nadezhda Popova, WWII ‘Night Witch,’ Dies at 91 14.7.2013. The New York Times. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
  3. a b Budnik, Ruslan: Instrument of the Famous “Night Witches” – The Versatile Soviet U2/Po-2 with 20 Photos 8.8.2018. War History Online. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)