Xenoturbellida

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Xenoturbellida
Xenoturbella
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Xenoturbellida
Bourlat ym., 2006
Heimo: Xenoturbellidae
Suku: Xenoturbella
Westblad, 1949
Lajit
  • Xenoturbella bocki
  • Xenoturbella westbladi
  • Xenoturbella monstrosa
  • Xenoturbella hollandorum
  • Xenoturbella profunda
  • Xenoturbella churro
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Xenoturbellida Wikispeciesissä

Nimi-testi OK

Xenoturbellida on muutamia merenpohjan matoja käsittävä eläinryhmä, jonka systemaattinen asema pysyi pitkään arvoituksellisena. Vuonna 2006 sen esitettiin muodostavan oman pääjaksonsa kaksikylkissymmetristen eläinten joukossa, sittemmin se on yhdistetty Acoelomorpha-ryhmän kanssa pääjaksoksi Xenacoelomorpha.

Anatominen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xenoturbellan rakenne on hyvin yksinkertainen. Vatsapuolella on värekarvojen reunustama uurre, jossa on suu, joka johtaa pussimaiseen suoleen. Peräaukkoa tai varsinaista ruumiinonteloa eläimellä ei ole. Muitakaan varsinaisia elimiä ei juuri ole, lukuun ottamatta statokystiä, tasapainoelintä jossa on siimallisia soluja ja statoliitteja. Eläimellä ei ole aivoja eikä erityselimiä. Epidermin alla on hajanainen hermosto. Xenoturbella tuottaa sukusoluja, mutta sillä ei ole eriytyneitä sukurauhasia.

Lajisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xenoturbella kuvattiin tieteellisesti ensi kerran Skagerrakista vuonna 1949, [1] ja pitkään tunnettiin vain kaksi noin neljän sentin pituista lajia Ruotsin, Skotlannin ja Islannin rannikkovesistä. Vuonna 2016 kuvattiin neljä uutta lajia Tyynestämerestä Pohjois-Amerikan rannikon edustalta tuhansien metrien syvyydestä. Näistä kolme on suurikokoisia, 10-20 cm pitkiä.[2][3]

Asema eläinten sukupuussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xenoturbellaa pidettiin aluksi laakamatoihin kuuluvana värysmatona (Turbellaria). Sittemmin virheellisten DNA-tutkimusten perusteella se katsottiin nilviäisten sukulaiseksi, jotka laakamatojen tavoin ovat alkusuisia (Protostomata). Tarkempien DNA-analyysien perusteella se puolestaan seuraavaksi katsottiin jälkisuisiin (Deuterostomia) kuuluvaksi kehityslinjaksi ja nostettiin niiden joukkoon kuuluvaksi pääjaksoksi.[4] Jälkisuiset ovat kaksikylkisten joukossa ”kehittyneimpiä” eläimiä, joihin kuuluvat selkärankaiset ja muut selkäjänteiset, esiselkäjänteiset ja piikkinahkaiset.[4][5]

Xenoturbellan asemalle jälkisuisten joukossa ei kuitenkaan saatu alkionkehitykseen perustuvaa näyttöä.[6] Uudemmat, mittaviin geeniaineistoon perustuvat tutkimukset eivät nekään ole vahvistaneet jälkisuishypoteesia, vaan pikemmin viittaavat sukulaisuuteen Acoelomorpha-ryhmän kanssa, joka hiljan on erotettu laakamadoista.[7] Viime kädessä nämä kaksi ryhmää on yhdistetty uudeksi Xenacoelomorpha-pääjaksoksi.[8][9] Xenaceolomorpha-haara sijoituu nyt sukupuussa kaksikylkisten tyvelle, ja alkusuiset ja jälkisuiset yhdessä muodostavat Xenaceolomorphan sisarryhmän Nephrozoa.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Westblad E (1949) Xenoturbella bocki n. g., n. sp., a peculiar, primitive Turbellarian type. Arkiv för Zoologi 1:3-29
  2. Rouse, GW, ym. (2016). "New deep-sea species of Xenoturbella and the position of Xenacoelomorpha". Nature (530): 94-97. doi:10.1038/nature16545. 
  3. Morelle R. "Mystery of deep-sea 'purple sock' solved", BBC, 2016-02-03. 
  4. a b Bourlat SJ ym. (2006) Deuterostome phylogeny reveals monophyletic chordates and the new phylum Xenoturbellida. Nature 444:85–88
  5. Bourlat SJ, Rota-Stabelli O, Lanfear R, Telford MJ(2009) The mitochondrial genome structure of Xenoturbella bocki (phylum Xenoturbellida) is ancestral within the deuterostomes. BMC Evol Biol 9: 107.
  6. Strange worm, Xenoturbella. Prof. PZ Myersin blogi (2006) (myös kuva)
  7. Hejnol A ym. (2009) Assessing the root of bilaterian animals with scalable phylogenomic methods. Proc. R. Soc. B doi:10.1098/rspb.2009.0896
  8. Philippe, H., Brinkmann, H., Copley, R.R., Moroz, L.L., Nakano, H., Poustka, A., Wallberg, A., Peterson, K.J., & Telford, M.J. (2011) Acoelomorph flatworms are deuterostomes related to Xenoturbella. Nature, 470, 255–260.
  9. Tyler S, Schilling S (2011) Phylum Xenacoelomorpha Philippe, et al., 2011. In: Zhang, Z.-Q. (Ed.) Animal biodiversity: An outline of higher-level classification and survey of taxonomic richness”. Zootaxa
  10. Cannon JT, Vellutini BC, Smith J, Ronquist F, Jondelius U, Hejnol A. (2016) "Xenacoelomorpha is the sister group to Nephrozoa." Nature 530(7588):89-93. doi: 10.1038/nature16520

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]