Tämä on lupaava artikkeli.

Wyomingin verilöyly

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Wyomingin verilöyly
Osa Yhdysvaltain vapaussotaa
Wyomingin verilöyly
Wyomingin verilöyly
Päivämäärä:

3. heinäkuuta 1778

Paikka:

Pennsylvania

Lopputulos:

Englantilaisten voitto

Osapuolet

Flag of Great Britain (1707–1800).svg Iso-Britannia
Flag of the Iroquois Confederacy.svg irokeesit

Flag of the United States (1776–1777).svg Yhdysvallat

Komentajat

John Butler
Sayenqueraghta
Cornplanter

Zebulon Butler
Nathan Denisson
George Dorrance

Vahvuudet

400 Butlerin metsänvartijaa, yli 500 irokeesiä

noin 400 vapaaehtoista ja 50 sotilasta

Tappiot

4 kuollutta

yli 300 kuollutta

Wyomingin verilöyly oli yksi Yhdysvaltain vapaussodan taisteluista. Se käytiin nykyisen Pennsylvanian koillisosassa amerikkalaisten patrioottien ja lojalistien välillä 3. heinäkuuta 1778. Taistelu päättyi lojalistien irokeesi-liittolaisten järjestämään verilöylyyn, jossa yli kolmesataa patrioottia menehtyi.[1]

Taistelun jälkeen puheet intiaanien julmuudesta kuohuttivat amerikkalaisten mieliä ja Siirtokuntien armeijan ylipäällikkö George Washington järjesti suurimittaisen sotilasoperaation irokeesien kyliin.

Taistelun osapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläiset joukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1778 majuri John Butler värväsi vapaaehtoisia sotilaita Wyominglaakson amerikkalaisasutusta vastaan. Useimmat värvätyistä olivat Kanadaan paenneita lojalisteja, jotka muodostivat ”Butlerin rangerien” perustan. Lisäksi Butler neuvotteli New Yorkin vaikutusvaltaisimman intiaanijohtaja Joseph Brantin kanssa tämän liittymisestä tulevaan hyökkäykseen.[2] Brant epäröi, mutta kehotti Butleria ottamaan yhteyttä senecojen sotapäälliköihin Cornplanteriin ja Sayenqueraghtaan, jotka sotureineen kantoivat kaunaa amerikkalaisille. Lyhyen neuvottelun päätteeksi 500–800 irokeesiä liittyi Butlerin armeijaan.[3][4]

Amerikkalaiset joukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun lopulla 1778 amerikkalaiset saivat tiedon Butlerin armeijan saapumisesta laaksoon. Siirtokuntien armeijan everstit Zebulon Butler ja Nathan Denisson keräsivät nopeasti paikalle noin 400 vapaaehtoista, jotka asettuivat puolustusasemiin Fort Fortyn linnakkeen 50 varusmiehen tueksi.[1] Eversti Denisson pyysi myös apua Washingtonin päämajasta, joka kuitenkin kieltäytyi täydennysjoukkojen lähettämisestä.[4]

Kun taisteluun valmistautuneet Fort Fortyn puolustajat näkivät Butlerin rangerien polttavan väliaikaiset tukikohtansa, he uskoivat näiden vetäytyvän laaksosta. Butler ja Denisson varoittivat alaisiaan lähtemästä takaa-ajoon, kunnes vihollisen lukumäärästä saataisiin varmuus. Miehet syyttivät everstejä pelkuruudesta ja valitsivat uudet komentajat johtamaan lojalistien takaa-ajoa.[4]

Verilöyly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Butlerin rangerit johdattivat takaa-ajajansa avoimelle niitylle, jossa nämä joutuivat kaksipuolisen sivustatulen kohteeksi. Amerikkalaiset maastoutuivat ja yrittivät perääntyä, mutta seneca-soturit sulkivat heidän tiensä. Lyhyen ajan sisällä kolmasosa amerikkalaisista jäi kuolleena taistelukentälle tai läheiselle joelle, jonne he pakenivat. Majuri Butler yritti hillitä irokeesien raivoa ja suojella näiden ottamia vankeja. Intiaanit olivat kuitenkin täynnä voitonhuumaa päästessään kostamaan amerikkalaisille aiempien taisteluiden erimielisyydet. Irokeesit kuljettivat osan vangeistaan muualle ja kiduttivat nämä kuoliaiksi.[4]

Verilöylyn jälkeisenä päivänä lojalistien joukot valtasivat kaikki Wyominglaakson linnakkeet ja polttivat satoja asumuksia. Joidenkin lähteiden mukaan majuri Butler suojeli siviiliväestöä irokeesien julmuuksilta ja yritti löytää naisille ja lapsille turvan laakson ulkopuolelta.[5] Samalla hän lupasi, että laakson asukkaat saavat pitää henkensä ja loput omaisuutensa, jos eivät enää nouse Englantia vastaan. Joidenkin lähteiden mukaan irokeesit eivät piitanneet Butlerin lupauksista, vaan ryöstivät ja tappoivat useita laakson asukkaita.[6] Butlerin oman raportin mukaan irokeesit näyttivät hänelle 227 päänahkaa, jotka he olivat ottaneet verilöylyn aikana ja sen jälkeen.[7] Yli 300 patrioottien puolella olleen sotilaan ja siviilin uskotaan saaneen surmansa verilöylyn aikana.[6] Lisäksi moni verilöylyä metsään paennut menehtyi myöhemmin jäätyään luonnon armoille.[8]

Jälkeenpäin verilöylystä syytettiin mohawkien päämiestä Joseph Brantia, joka oli tapahtumahetkellä kokonaan toisaalla.[9] Wyomingin verilöyly yhdessä Butlerin joukkojen myöhempien hyökkäysten kanssa kuitenkin käänsi amerikkalaisten huomion irokeesien julmuuteen, mikä myöhemmin johti entistä aggressiivisempiin toimiin irokeeseja vastaan[8]. George Washingtonin päätöksellä Amerikan siirtokuntien armeija teki suuren sotilasoperaation irokeesien maaseudulle vuoden 1779 aikana ja tuhosi näiden kylät, pellot ja puutarhat.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lanning 2009, s. 331.
  2. Kelsay 1986, s. 218.
  3. Lanning 2009, s. 330.
  4. a b c d Berleth 2009, s. 258.
  5. Berleth 2009, s. 259.
  6. a b Lanning 2009, s. 332.
  7. Kelsay 1986. s. 219.
  8. a b "Wyoming Massacre." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
  9. Kelsay 1986. s. 220–221.
  10. Anderson & Henriksson 2010, s. 171.