William Nylander (kasvitieteilijä)

William Nylander
William Nylander (1885)
Henkilötiedot
Syntynyt	3. tammikuuta 1822 Oulu, Suomi
Kuollut	29. maaliskuuta 1899 (77 vuotta) Pariisi, Ranska
Kansalaisuus	suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	kasvitiede
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

William Nylander (3. tammikuuta 1822 Oulu, Suomi – 29. maaliskuuta 1899 Pariisi, Ranska) oli suomalainen kasvitieteilijä ja Helsingin yliopiston ensimmäinen kasvitieteen professori vuosina 1857–1863. Vuodesta 1863 hän toimi vapaana tutkijana Pariisissa. Hän oli jäkälätutkija ja julkaisi vuonna 1854 uuden luonnollisen jäkäläjärjestelmän.

Elämäkerta

Nylander valmistui ylioppilaaksi vuonna 1839 Turussa. Vuonna 1847 hän väitteli 25-vuotiaana lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingissä Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa. Lääkärin ammattinsa ohella hän oli kiinnostunut eläin- ja kasvitieteestä, ja hän tutki muun muassa hyönteistiedettä. 1850-luvulla hän kiinnostui yhä enemmän kasvitieteestä ja erityisesti jäkälistä. Nylander toimi aktiivisesti Societas pro Fauna et Flora Fennica -seurassa. Hänen julkaisujaan Helsingin seudun ja Karjalan kasvistosta pidetään Suomen floristisen tutkimuksen lähtökohtana ja monien myöhempien selvitysten malleina. Nylander työskenteli apurahojen turvin vuosina 1850–1857 Pariisissa, jossa hän keskittyi jäkälien tutkimukseen.

Yliopistoon perustettiin vuonna 1852 uusi kasvitieteen oppituoli, kun edellinen eläintieteen ja kasvitieteen yhdistetty professuuri jaettiin näiden oppiaineiden kesken kahdeksi itsenäiseksi viraksi. Nylander haki tätä virkaa ja tuli valituksi. Entistä yhdistettyä virkaa hoitanut Alexander von Nordmann jatkoi eläintieteen professorina. Nylander nimitettiin virkaan vuonna 1857. Hän julkaisi yhdessä lääkäri Thiodolf Saelanin kanssa vuonna 1859 luettelon Suomen kasvi- ja sienilajeista ja niiden levinneisyydestä, ja tässä yhteydessä luonnosteltiin maan luonnonhistoriallisen maakuntajaon runko. Nylander hoiti professorin virkaansa Helsingissä vain kolme vuotta, minkä jälkeen hän jäi virkavapaalle ja muutti takaisin Pariisiin, jossa toimi vapaana tutkijana. Tuolloin hän sai aseman maailman johtavana jäkälätutkijana, ja hän julkaisi runsaasti tieteellisiä artikkeleita. Hän erosi virastaan vuonna 1863, ja seuraajaksi nimitettiin Sextus Otto Lindberg.

Valtaosa William Nylanderin julkaisuista käsittelee jäkälien esiintymistä eri puolilla maailmaa, ja etenkin eräiden trooppisten alueiden jäkälien tuntemus on viime aikoihin asti ollut Nylanderin tutkimusten varassa. Kaikkiaan hänen arvioidaan kuvanneen noin 3 000 jäkälälajia tai -muotoa. Hänen julkaisujensa kokonaismäärä on yli 300, ja julkaisut käsittävät yli 4 000 sivua.

Nylander ei hyväksynyt saksalaisen Simon Schwendenerin esittämää ja sittemmin aivan oikeaksi osoittautunutta teoriaa, jonka mukaan jäkälät ovat sienten ja levien symbiooseja. Nylander ryhtyi tämän teorian eturivin vastustajaksi. Hän katkaisi pitkäaikaisetkin yhteytensä paitsi teorian kannattajiin myös niihin jäkälätieteilijöihin, jotka eivät vastustaneet sitä riittävän ponnekkaasti.

Nylander keräsi Ranskassa ollessaan huomattavan jäkäläkokoelman, jonka hän testamenttasi yliopistolle. Kokoelmaa säilytetään nykyään Kasvimuseon sieniosastolla, ja se käsittää yli 51 000 näytettä. Kokoelma on edelleen käytössä.

Hänen nimeämiensä eliöiden perässä käytetään tieteellisen nimen perään liitettävää auktorilyhenettä Nyl..

Lähteet

• Kotivuori, Yrjö: William Nylander (kasvitieteilijä). Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
• Vitikainen, Orvo: Nylander, William (1822–1899) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1.2.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917.

Aiheesta muualla

• Kristina Carlson: William N. – päiväkirja. (romaani). Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25592-5.