Willi Herold
| Willy Paul Herold | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Willi |
| Syntynyt | 11. syyskuuta 1925 Lunzenau, Saksa |
| Kuollut | 14. marraskuuta 1946 (21 vuotta) Wolfenbüttel, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Saksa |
| Palvelusvuodet | 1943–1945 |
| Taistelut ja sodat | toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | korpraali |
| Joukko-osasto | Luftwaffe |
Willy Paul ”Willi” Herold (11. syyskuuta 1925 Lunzenau, Saksa – 14. marraskuuta 1946 Wolfenbüttel, Saksa) oli saksalainen sotilas, joka esitti Saksan ilmavoimien kapteenia toisen maailmansodan lopulla ja järjesti vankien joukkomurhan Emslandin keskitysleirien Aschendorfermoorin alaleirillä. Teostaan lisänimen ”Emslandin pyöveli” (Der Henker vom Emsland) saanut Herold oli tuolloin vain 19-vuotias. Hänen keskitysleirillä järjestämissään teloituksissa murhattiin 172 vankia, ja hän jatkoi teloittamisia kiinnijäämiseensä asti. Saksalainen sotaoikeusistuin kuitenkin vapautti hänet, mutta hän jäi sodan jälkeen uudelleen kiinni brittiarmeijalle. Herold teloitettiin sotarikoksesta tuomittuna vuonna 1946.
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herold syntyi katontekijän perheeseen Lunzenaussa vuonna 1925. Hän kävi koulunsa läheisessä Chemnitzin kaupungissa. Hänet erotettiin Hitler-nuorista, koska hän oli kieltäytynyt osallistumasta järjestön tilaisuuksiin. Kertomansa mukaan hän perusti sen sijaan oman ”intiaanijenginsä”. Hän ehti työskennellä jonkin aikaa nuohoojan oppipoikana, kunnes hänet värvättiin Luftwaffen laskuvarjojääkäriksi syksyllä 1943. Hän osallistui taisteluihin liittoutuneita vastaan Italiassa, muun muassa Monte Cassinossa. Maaliskuussa 1945 hänet siirrettiin Italiasta länsirintamalle Alankomaihin, missä hänen yksikkönsä tehtävänä oli estää liittoutuneiden eteneminen Pohjois-Saksaan.[1]
Rintaman takana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhtikuun alussa Alankomaiden ja Saksan rajan lähellä käytyjen taistelujen aikana Herold joko karkasi rintamalta tai menetti muutoin kosketuksen yksikköönsä.[1][2] Hän matkasi yksin kohti Bad Bentheimia, kunnes löysi tienvarresta hylätyn sotilasauton, jossa oli luodinreikiä. Auton vieressä lojui laukkuja ja tavaralaatikoita, joista yhdestä hän löysi uuden ilmavoimien kapteenin univormun. Korpraalin arvoinen Herold puki sen päälleen ja jatkoi kulkuaan, kunnes tapasi sotilaan, joka puhutteli häntä kapteeniksi.[3]
Sodan edettyä lähemmäksi Saksaa tappiomieliala alkoi levitä Saksan joukkojen keskuudessa ja rintamakarkuruus yleistyi. Elintarvikepulan vuoksi myös ryöstelyä ilmeni paljon. Kansallissosialistinen hallinto suhtautui näihin ankarasti: kuolemanpartioiden lailla kiertelevät sotilaspoliisin ja SS:n partiot teloittivat varkaiksi tai defaitisteiksi epäilemiään siviilejä sekä rintaman takaa tavattuja yksiköistään irrallaan olevia sotilaita ja pieniä sotilasryhmiä. Sotilaiden selittelyt eivät pelastaneet, sillä esimerkiksi sotamarsalkat Runstedt ja Model olivat antaneet käskyjä kovista taisteluista, eksymisestä ja yksikön etsimisestä puhuvien sotilaiden ampumisesta pikaoikeudenkäynnin jälkeen.[3] Sekä karkurit että myös muuten harhautuneet sotilaat hakivat turvaa toisistaan. Kun Herold oli edennyt Bentheimistä Meppeniin, hänen joukossaan oli jo noin 30 miestä.[1][4]
Emslandin joukkomurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukko jatkoi kohti pohjoista, ja Herold sai matkan varrelta otettua käyttöönsä sotilasauton. Hän onnistui vakuuttamaan joukkonsa pysäyttäneen sotilaspoliisin upseerin, joka kutsui hänet seurakseen ryypylle. Päästyään Papenburgiin hän sai kuulla läheisen Aschendorfermoorin keskitysleirin vankien epäonnistuneesta siirtoyrityksestä.[1] Vankeja oli yritetty marssittaa itään kauemmaksi rintamasta, mutta heidän heikon kuntonsa vuoksi osasto joutui kääntymään takaisin. Palatessa noin 150 vankia onnistui pakenemaan tiheän sumun turvin. Tämän seurauksena oikeusministeriön Emslandin edustaja Richard Thiel oli saanut lukuisia valituksia yleistyneistä varkauksista. Thiel päätyi koviin rangaistuksiin paenneiden kohdalla, mutta Oldenburgin yleinen syyttäjä vaati rangaistusmääräyksien antamiseen monijäsenisen oikeusistuimen päätöstä, mitä Thielillä ei ollut saatavilla. Syyttäjä myös vastusti Thielin rangaistushankkeita perustellen, että istunnot veisivät liian kauan aikaa.[4]
Herold päätyi pian Aschendorfermooriin, jossa tuolloin pidettiin noin 3000 vankia.[5] Hän päätteli, että voisi vetää roolinsa uskottavasti mikäli pitäisi panokset riittävän korkeina. Hän kutsui joukkiotaan ”taisteluryhmä Heroldiksi”. Hän ei kuulunut sotilaspoliisiin tai SS:ään, joten hän uskotteli saaneensa rajoittamattomat oikeudet suoraan Adolf Hitleriltä.[1] Hitlerin mainitseminen riitti vakuuttamaan monet, ja lisäksi osa virkamiehistä olivat auliita auttamaan Heroldia. Hänen tulostaan ilahtui etenkin vartijoiden päällikkö Karl Schütte, joka esitteli Heroldin Thielille ratkaisuna tämän ongelmaan saada rangaistavat pikaisesti teloitettaviksi. Thiel sanoi hyväksyvänsä kaikki toimet, mikäli Herold saa valtuudet myös Emdenin Gestapon toimistolta. Gestapo vei asian nopeasti eteenpäin kansallissosialistisen puolueen piirijohtajalle Gerhard Buscherille, joka Heroldin mukaan antoi hänelle siunauksensa sanoen ”Lykkyä tykö, nämä olisi pitänyt tappaa jo kauan sitten!”[6][4]
Jo ennen virallista lupaa Herold oli ehtinyt ampua ”alaisensa” korpraali Freytagin kanssa joitakin vankeja sekä määrätä suuren joukkohaudan kaivamisesta. Palattuaan luvan kanssa leirille hän asetti ensimmäiset 30 vankia seisomaan haudan eteen. 12. huhtikuuta 1945 kello 18 Herold, Schütte ja vartija Bernhard Meyer sekä Heroldin ryhmä, joukko vartijoita ja Volkssturmin vapaaehtoisia avasivat tulen kohti vankeja.[4] Alkuun pääaseena toimi 20-millinen ilmatorjuntatykki, jonka ensimmäinen sarja osui vankien jalkoihin.[1] Tykin lataushäiriön vuoksi Herold määräsi teloituksen jatkamisesta käsiaseilla. Lopuksi joukkohautaan heitettiin vielä käsikranaatteja. Illan aikana teloitettiin vielä kaksi ryhmää lisää, yhteensä 96 vankia. Tämän jälkeen hautaa peittämään kutsuttiin vankikomennuskunta, joka kuitenkin kieltäytyi jättäen vartijat tekemään työn itse.[4]
Herold lähetti Volkssturmin etsimään lisää paenneita vankeja. Kun ketään ei löytynyt, hän alkoi valikoida leirillä olevista vangeista lisää teloitettavia. Hän aloitti ulkomaalaisista, siirtyi sitten sotilaskarkureihin ja ampui seuraavien päivien aikana 74 vankia.[1] Vasta liittoutuneiden ilmaisku Aschendorfermooriin lopetti tappamisen huhtikuun 19. päivänä. Vaikka joitakin kymmeniä vankeja kuoli pommituksessa, ilmaiskun seurauksena suurin osa pääsi pakenemaan. Heroldin lähtiessä leiristä hänen ryhmänsä oli kasvanut joukolla saksalaisia vapaaehtoisia vankeja, jotka hän ylensi takaisin sotamiehiksi.[4]
Kiinnijääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aschendorfissa Herold hirtti maanviljelijän, joka oli ripustanut valkoisen lipun talonsa lipputankoon antautumisensa merkiksi eteneville liittoutuneille. Hän alkoi kutsua osastoaan ”kenttäoikeus Heroldiksi”.[7] Hän asettui joukkoineen majataloon Leerissä, jossa hän otti haltuunsa viisi vangittua vakoilusta syytettyä hollantilaista ja ampui heidät. Rintaman lähestyessä Herold miehineen jatkoi matkaansa Aurichiin, jossa hän kuitenkin kiinnitti 28. huhtikuuta aluekomentaja Otto Hübnerin huomion. Seuranneissa kuulusteluissa Herold kertoi kaiken ja hänelle alettiin järjestää oikeudenkäyntiä. 30. huhtikuuta Hitler teki itsemurhan, eivätkä viranomaiset enää olleet halukkaita tuomitsemaan Heroldia. Sen sijaan hänen toiminnastaan vaikuttunut SS-luutnantti vaati hänen vapauttamistaan. Häntä myös ilmeisesti kaavailtiin mukaan operaatio Werwolfin nimellä suunniteltuun sodanjälkeisen Saksan vastarintaliikkeeseen, jonka tarkoitus oli terrorisoida liittoutuneiden miehitysjoukkoja. Herold päästettiin vapaaksi, mutta hän ei jäänyt odottamaan päätöstä vaan karkasi ja katosi maan alle.[4]
Brittien miehitysjoukot etsintäkuuluttivat Heroldin, mutta hän jäi kiinni lähinnä sattuman ansiosta Wilhelmshavenissa seuraavana vuonna, kun kuninkaallisen merijalkaväen sotilaat pidättivät hänet leipävarkauden vuoksi. Hänen todellinen henkilöllisyytensä tuli ilmi, ja hän joutui brittiläisen sotatuomioistuimen eteen. Hänet tuomittiin kuolemaan 29. elokuuta 1946 ja teloitettiin Wolfenbüttelin vankilassa 14. marraskuuta yhdessä viiden hänen johtamiinsa teloituksiin osallistuneen kanssa. Näihin lukeutuivat muun muassa vartijat Karl Schütte ja Bernhard Meyer.[1][4][8]
Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2017 valmistui Robert Schwentken ohjaama Heroldista kertova elokuva Kapteeni (Der Hauptmann), jossa Heroldia näyttelee Max Hubacher.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Pfaffenzeller, Martin: Der Henker vom Emsland: Kleider machen Mörder.. Spiegel Online, 14. elokuuta 2017. Viitattu 11.4.2019 (saksaksi)
- ↑ Raim, Edith: Nazi Crimes against Jews and German Post-War Justice: The West German Judicial System During Allied Occupation (1945–1949), s. 122. Walter de Gruyter GmbH & Co KG, 2014. ISBN 3110300664. (englanniksi)
- ↑ a b Bessel, Richard: Germany 1945: From War to Peace, s. 27-29. Simon and Schuster, 2012. ISBN 1849832013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Wiese, Doro: Das Massaker von Aschendorfermoor. Die Tageszeitung, 11. huhtikuuta 2005. Viitattu 11.4.2019 (saksaksi)
- ↑ Benz, Wolfgang & Distel, Barbara & Königseder, Angelika: Der Ort des Terrors: Geschichte der nationalsozialistischen Konzentrationslager, Volume 2, s. 562. C. H. Beck, 2005. ISBN 3406529623. (saksaksi)
- ↑ Saks. "Hals- und Beinbruch, die Leute hätte man schon lange umlegen müssen!"
- ↑ Saks. ”Standgericht Herold”
- ↑ Stiftung Gedenkstätte Esterwegen & Bernd Faulenbach & Andrea Kaltofen: Hölle im Moor: Die Emslandlager 1933-1945, s. 267-268. Wallstein Verlag, 2017. ISBN 383534191X. (saksaksi)
- ↑ Timo Peltonen: Kapteeni-elokuvassa karmea tarina tosielämän sotarikollisesta Willi Heroldista lyödään farssiksi Helsingin Sanomat 27.5.2020. Viitattu 16.10.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wöste, Hans-Christian: In falscher Uniform vom Schornsteinfeger zum Henker. Die Welt, 26. huhtikuuta 2015. (saksaksi)
- Der Henker vom Emsland. Willi Herold, 19 Jahre alt. Ein deutsches Lehrstück - Majuri T.X.H. Pantcheffin kirjoittama tutkimus Heroldista ja Emslandin joukkomurhasta (1993)
- Der Hauptmann von Muffrika - Rudolf Kerstingin ja Paul Meyer ohjaama dokumenttielokuva (1997) imdb.com
| ||||||||||||||
