Wilhelm Bensow
| Wilhelm Bensow | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. lokakuuta 1864 Tukholma |
| Kuollut | 10. lokakuuta 1949 (85 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | liikemies |
| Vanhemmat | Simon Constantin Bensow ja Eleonora Wallenstein |
Wilhelm Bensow (3. lokakuuta 1864 Tukholma – 10. lokakuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen kauppaneuvos ja Ab Wilhelm Bensow Oy:n perustaja.
Bensowin vanhemmat olivat hovihammaslääkäri Simon Constantin Bensow ja Eleonora Wallenstein. Perhe muutti Tukholmasta Helsinkiin 1872 mutta Wilhelm palasi opintoja varten 1873 Tukholmaan isovanhempiensa luokse. Hän valmistui Frans Schartaun kauppakoulusta 1881 ja toimi sitten Handelsbankenissa kuuden vuoden ajan ensin kassanhoitajana ja sitten kirjurina.
Kauppahuone Bensow[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keväällä 1887 Bensow matkusti Saksaan tapaamaan sukulaisiaan. Bremenissä hän tapasi Albin Hjeltin, joka oli aikeissa avata Helsinkiin agentuuriliikkeen. Hjelt ja Bensow sopivat, että Bensow siirtyisi liikkeen palvelukseen vuoden 1888 alusta lukien. Bensow oli sitten Hjeltin palveluksessa vuoden ajan, kunnes hän 1889 perusti itse agentuuriliikkeen. Hän alkoi tuoda Suomeen muun muassa maatalouden lannoitteita, suolaa, viljaa, kahvia, silliä ja sokeria.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Bensow laajensi liiketoimintaansa henkivakuutusten välittämiseen ja valuuttakauppaan. Yrityksestä muodostettiin 1917 osakeyhtiö nimellä Ab Wilhelm Bensow Oy, ja se listautui Helsingin pörssiin. Bensow oli yhtiön toimitusjohtajana vuoteen 1922 saakka, jolloin hänen seuraajakseen tuli pankinjohtaja Emanuel Laurell. Bensow siirtyi yhtiön johtokunnan puheenjohtajaksi ja oli tehtävässä kuolemaansa saakka. Toimitusjohtaja Robert Jansson johti yhtiötä 1932–1976, yli 40 vuotta. Yhtiölle valmistui vuonna 1940 Eteläesplanadi 22:een arkkitehti Uno Ullbergin suunnitteleman kahdeksankerroksinen toimitalo.
Jatkosodan syttyessä 1941 Jansson osti Wilhelm Bensowilta yhtiön osake-enemmistön. Kun yhtiö oli päätynyt osittain myös saksalaisomistukseen, juutalainen Bensow kertomansa mukaan joutui myymään saksalaisten omistajien vaatimuksesta osakkeensa.[1][2]
Sodan jälkeen yhtiö laajensi toimintaansa myös laivanvarustukseen. Yhtiön nimeksi muuttui 1963 Bensow Oy-Ab ja vuonna 1981 Oy Bensow Ab. Vuonna 1956 Bensow osti polkupyörän dynamoita valmistaneen Saurion Tehdas Oy:n jolla oli tehdas Herttoniemessä. Täällä aloitettiin 1958 Solifer-mopedien valmistus ja 1964 alkoi Solifer-asuntovaunujen valmistus. Bensow toimi myös Suzuki-moottoripyörien maahantuojana.
Robert Jansson myi lokakuussa 1985 koko Bensow-konsernin Gustav Rosenlewin kehitysyhtiö Manconille. Vaikeuksiin joutunut Mancon myi 1985 Bensowin Eteläesplanadi 22:ssa sijainneen toimitalon SKOP:lle noin 200 miljoonalla markalla[3], ja vuonna 1988 Bensowin liiketoiminnot myytiin Richard Grahnen ja Karin Nordeswanin omistamalle Suomen Filtrona Oy:lle, joka muutti kaupan jälkeen nimensä Oy Bensow Ab:ksi. Mancon teki konkurssin keväällä 1989, ja marraskuussa 1989 myös Bensow joutui konkurssiin. Näistä tapahtumista kertoo Jaakko Tapanisen 1991 ilmestynyt reportaasikirja Kauppahuoneen kuolema.
Muuta Wilhelm Bensowin toimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1909 Bensow perusti yhdessä pietarilaisen Naphta-Industrie und Handelsgesellschaft Masutin kanssa Suomalainen Petrolituonti Oy -nimisen öljytuotteiden maahantuontiyrityksen. Tämän yhtiön nimeksi tuli 1929 Suomen Shell Oy, kun sen osakkeet myytiin Shellille.
Vuonna 1911 Bensow osti paperia valmistaneen Oy Kissakoski Ab:n ja oli sen toimitusjohtajana yli 10 vuotta. Vuonna 1919 hän hankki osake-enemmistön Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus Oy:stä, joka valmisti moottoreita, maatalouskoneita ja vesivoimaloiden turbiineja. Hän oli tämän yhtiön toimitusjohtaja 1920–1927 ja johtokunnan varapuheenjohtaja 1920–1938. Yhtiön nimeksi muuttui 1930 Tikkakoski Oy, ja se siirtyi paremmin tuottavaan asetuotantoon. Bensow oli myös Vaasan Puuvilla Oy:n johtokunnan jäsen 1905–1925.
Bensow omisti 1906–1911 Gräsan kartanon Espoossa. Hän oli Kauniaisten kauppalanvaltuuston jäsen 1920–1928. Bensow sai kauppaneuvoksen arvon 1934. Hänet on haudattu Kauniaisten hautausmaalle.
Bensowin lastenkotisäätiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Bensowin lastenkotisäätiö
Wilhelm Bensow perusti vuonna 1917 vaimonsa kanssa lastenkodin, joka säätiöitettiin. Lastenkodin toiminta on lopetettu, ja säätiön piirissä on epäilty laajoja väärinkäytöksiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Vesa Määttä: Kauppaneuvos Wilhelm Bensow (1864–1949). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 11.2.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Pörssitieto G. Kock : Oy Suomen Pankkiirilaitos sekä Bensow
- Kati Haapakoski : Kriisin jälkeen, Taloussanomat 11.8.2001
- Niskanen Aino : Bensowin liiketalo, julkaisussa Uno Ullberg, Viipurin arkkitehti, ss. 234-245, Uno Ullberg -seura & Arkkitehtuurimuseo, 2020, ISBN 978-952-5195-52-1
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wilhelm Bensow, Biografiasampo 8.7.2020
- ↑ Uno Ullberg, Viipurin arkkitehti, s. 235. Uno Ullberg seura & Arkkitehtuurimuseo, 2020.
- ↑ Hiilamo, Heikki: SKOP. Lyhyt historia, s. 77. Helsinki: Herner Söderström Osakeyhtiö, 1995. ISBN 951-0-20726-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yritys vailla vertaa. Bensowin vuosisata, koonnut Titta Viljanen, Bensow 1989.
- Jaakko Tapaninen: Kauppahuoneen kuolema, Tammi 1991 ISBN 951-30-9540-1.
- Wilhelm Bensow: Affärs- och industrimannen Wilhelm Bensow: nydanare av Finlands näringsliv, Söderströms 1993 ISBN 951-52-1489-0 (W. Bensowin 1943 kirjoittama aiemmin julkaisematon omaelämäkerta)
- Anssi Siukosaari: Solifer Suomesta. Yritystarina 1954–1964–2004. Lohja Caravans 2004 ISBN 952-91-8066-7
| ||||||||||||||
