Whistle Down the Wind

Whistle Down the Wind on Andrew Lloyd Webberin musikaali, joka perustuu vuoden 1961 elokuvaan Viattomat (Whistle Down the Wind, ohj. Bryan Forbes). Musikaalin on sanoittanut Jim Steinman.

Sekä musikaali että elokuva perustuvat samannimiseen Mary Hayley Bellin romaaniin, mutta musikaalin tapahtumat siirrettiin romaanin Sussexista ja elokuvan Lancashiresta Yhdysvaltoihin, Louisianan pikkukaupunkiin vuodelle 1959. Musikaali kertoo kolmesta lapsesta: 16-vuotiaasta Swallow'sta, sisko Bluejaysta (tunnetaan nimellä Brat) ja pikkuveli Robinista (tunnetaan nimellä Poor Baby), jotka pian viettävät ensimmäistä joulua äitinsä kuoleman jälkeen. Kun he löytävät ladossaan piileskelevän rikollisen, he uskovat hänen olevan Jeesus ja lupaavat pitää hänen olinpaikkansa salassa. Juoni asettaa vastakkain lasten viattomuuden ja kyläläisten kiihkon, kun he haluavat rangaista keskuudessaan olevaa "paholaista".

Ensi-ilta

Musikaalin logo ja levytys

Musikaalin ensi-ilta oli National Theatressa Washingtonissa 12. joulukuuta 1996 ja pääosissa nähtiin Davis Gaines ja Irene Molloy. Negatiivisten arvostelujen vuoksi Broadwayn ensi-ilta 17. huhtikuuta 1997 peruutettiin. Uskottiin, että Harold Princen ohjaus ei tehnyt oikeutta amerikkalaiselle versiolle.

Konseptialbumi ja musikaalin nauhoitus

Vuonna 1998 julkaistiin konseptialbumi, jolla oli 12 laulua musikaalista muiden artistien esittäminä. Heitä olivat muun muassa Tom Jones, Boy George, Tina Arena, Donny Osmond, Everly Brothers, Boyzone, Meat Loaf ja Bonnie Tyler. Tunnettujen levytysartistien ja gospel-kuoro Sounds of Blacknessin lisäksi albumilla lauloivat West End -tähdet Elaine Paige ja Michael Ball. Albumin tuottivat Steinman ja Lloyd Webber yhdessä. Samana vuonna julkaistiin myös alkuperäinen levytys musikaalista.

Musikaalin tunnetuimpia kappaleita ovat "No Matter What" (Boyzonen julkaisema single, joka myi platinaa, äänestettiin voittajaksi Britannian Record of the Year -tapahtumassa ja nousi ykköseksi kahdeksassa maassa), "Whistle Down the Wind," "A Kiss is a Terrible Thing to Waste" ja "When Children Rule the World."

West End -ensi-ilta

Uudistettu ja suositumpi versio sai ensi-iltansa West Endillä Aldwych Theatressa 1. heinäkuuta 1998 ja pääosissa nähtiin Marcus Lovett ja Lottie Mayor. Musikaali keräsi 1 044 esitystä ja lopetti näytökset tammikuussa 2001. Tämä versio oli synkempi ja sen ohjaajana toimi Gale Edwards, joka oli aiemmin tuottanut uudistetun version Lloyd Webberin musikaalista Jesus Christ Superstar.

West Endin version näyttelijät olivat:

Tha Man - Marcus Lovett; Swallow - Lottie Mayor; Amos - Dean Collinson; Candy - Veronica Hart; Boone - James Graeme; Ed - Walter Herron Reynolds III; Snake Preacher - Christopher Howard; Earl - Paul Lowe; Sheriff - John Turner; Deputy - Craig Parkinson; The Minister - Reg Eppey; Brat - Danielle Calvert/ Ashley Andrews; Poor Baby - Ricki Cuttell/ Dean Clish.

Britannian kiertue / West Endin paluu

Vuonna 2001 Bill Kenwright tuotti ja ohjasi oman versionsa musikaalista Britannian kiertueelle. Siinä pääosia esittivät Tim Rogers ja Katie Rowley Jones. Lloyd Webber antoi tuottajalle vapaat kädet muutella musikaalin rakennetta ja hän tekikin sen lavastuksesta yksinkertaisemman ja keskittyi enemmän itse tarinaan. Musikaali kiersi maata useita kertoja eri näyttelijöillä vuosina 2001–2004.

Päänäyttelijät vuosien 2001–2002 kiertueella olivat:

The Man - Tim Rogers; Swallow - Katie Rowley Jones; Amos - Scott Cripps; Candy - Adelaide Thompson; Boone - Mark Inscoe; Ed / Sam - Larrington Walker / Reginald Tsiboe; Snake Preacher - Chris Holland; Earl - Dominic Brewer; Sheriff - Aaron Shirley; Deputy - Mark Goldthorp; The Preacher - Martyn Andrews; Brat - Kirstie Kober /Carly Thomas; Poor Baby - Ashley Lloyd/ Jonathan Burke.

Andrew Lloyd Webberin pyynnöstä Kenwright toi versionsa takaisin Palace Theatreen Lontooseen maaliskuussa 2006, josta sitä näytettiin elokuulle 2006 asti. Musikaalin oli tarkoitus täyttää Lloyd Webberin kahden tuotannon The Woman In White ja Monty Python -musikaalin Spamalot väli. Tim Rogers toisti kriitikoiden ylistämän roolinsa, mutta tällä kertaa musikaali sai arvosteluja laidasta laitaan. The Guardianin Michael Billington antoi sille kaksi tähteä ja The Timesin Benedict Nightingale neljä tähteä. Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että musikaali oli mennyt parempaan suuntaan.

Palace Theatren näyttelijät olivat:

The Man - Tim Rogers; Swallow - Claire Marlowe; Amos - Garrie Harvey; Candy - Debbie Korley; Boone - Michael Howard Smith; Ed - Tee Jay; Snake Preacher - Chris Holland; Earl - Dominic Brewer; Sheriff - Kevin Curtin; Deputy - Michael Diana; Sam - Leroy Ricardo Jones; The Preacher - David Robbins; Brat - Emma Hopkins/ Henrietta Touquet; Poor Baby - Laurence Belcher/ Chris Thomas.

Whistle Down the Wind ei ole vieläkään yltänyt Broadwaylle eikä ole tehnyt paluuta Yhdysvaltoihin.

Kappaleet

1. näytös

1. The Vaults of Heaven
2. Overture
3. I Never Get What I Pray For
4. Home by Now
5. It Just Doesn't Get Any Better Than This
6. Whistle Down the Wind
7. The Vow
8. Cold
9. Unsettled Scores
10. If Only
11. Tire Tracks and Broken Hearts
12. Safe Haven
13. Long Overdue for a Miracle
14. When Children Rule the World
15. Annie Christmas (tämä on myöhemmin korvattu kappaleella 'The Tribe,' jonka on sanoittanut Don Black)
16. No Matter What

2. näytös

1. Introduction Act Two
2. Try Not to Be Afraid
3. A Kiss Is a Terrible Thing to Waste
4. If Only (Reprise)
5. Charlie Christmas (myöhemmin korvattiin kappaleella 'The Tribe' (reprise))
6. Off Ramp Exit to Paradise (Kappale on myöhemmin poistettu)
7. Safe Haven (Reprise)
8. Wrestle With the Devil
9. The Hunt
10. Nature of the Beast
11. Whistle Down the Wind

Aiheesta muualla

• Virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)