Friisinvesikoira
| Friisinvesikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Alankomaat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 6[1] |
| Rodun syntyaika | 1600-luku |
| Alkuperäinen käyttö | saukon ja vesilintujen metsästys, kärryjen veto, rottakoira, pihavahti |
| Nykyinen käyttö | seura-, vahti- ja rottakoira |
| Muita nimityksiä | Wetterhoun, Frisian Water Dog, chien d'eau frison, Friesischer Wasserhund, perro de agua frison, friisi veekoer, hollanninvesispanieli |
| FCI-luokitus |
ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 3 Vesikoirat #221 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 25–32 kg |
| Säkäkorkeus | uros 59 cm, narttu 55 cm |
| Väritys | ruskea, musta, ruskea-valkoinen tai mustavalkoinen |
Friisinvesikoira (holl. Wetterhoun) on alankomaalainen koirarotu. Se on FCI:n hyväksymä, mutta siitä huolimatta erittäin harvinainen kotimaansa ulkopuolella.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleensä friisinvesikoira on musta-valkoinen, mutta myös ruskea-valkoinen ja jopa yksivärinen musta tai ruskea sallitaan. Etenkin yksiväriset koirat tuovat etäisesti mieleen newfoundlandinkoiran pennun.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Friisinvesikoira on hiljainen, itsepäinen ja ystävällinen. Sillä on erinomainen hajuaisti ja sen kouluttaminen sujuu hyvin helposti. Se rakastaa työntekoa, mutta on nykyisin lähinnä pihavahti ja seurakoira.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiharakarvaisia koiria on ollut Alankomaissa ainakin 1600-luvulta lähtien (mm. ns. "vanha vesikoira"), ja nykyinen rotu saattaa polveutua niiden ja mustalaisten omistamien mastiffien välisistä risteytyksistä.[2][3] Tätä teoriaa tukisi ainakin monia muita vesikoiria ja etenkin paikallista sukulaisrotua, stabyhounia, huomattavasti vankempi rakenne ja jykevämpi, etäisesti newfoundlandinkoiraa muistuttava karhumainen pää. Onkin myös arveltu, että newfoundlandinkoira polveutuisi ison saintjohninkoiran kautta vanhoista eurooppalaisista vesikoirista.
On kuitenkin olemassa myös toinen teoria, joka viittaa baltialaiseen alkuperään. Sen mukaan merimiehet olisivat tuoneet sieltä mukanaan näiden koirien esi-isiä.[2]
Friisinvesikoira jalostettiin saukon ja vesilintujen metsästykseen Frieslandissa, minkä lisäksi sitä on historiansa aikana käytetty niin pihakoirana kuin rottien ja muiden tuholaisten hävittämiseen ja jopa kärryjen vetoon. Sana wetterhoun tarkoittaa vesikoiraa, mutta sen alkuperälle on olemassa muitakin teorioita, kuten saksankielinen sana wittern eli "vainuta". Vuonna 1947 rotu tunnustettiin Hollannin Kennelliitossa ja vuonna 1971 FCI:ssä.[2] Suomeen tuotiin ensimmäinen yksilö vuonna 1996, ja tähän asti Suomeen on rekisteröity 6 koiraa[1], joista uusin rekisteröitiin vuonna 2022[4], musta Norjan tuontinarttu[5].
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisäsiitos on heikentänyt rodun terveyttä huomattavasti, ja tämän sekä jalostuspopulaation pienen koon takia vuonna 2012 päätettiin aloittaa risteytysohjelma. Risteytysprojektiin käytettäviä rotuja ei ole toistaiseksi julkistettu.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 8.11.2023)
- ↑ a b c d Spanieliliitto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Wetterhouns. UK Stabyhoun Association. Haettu 8.11.2023.
- ↑ Friisinvesikoira: Tuonnit 1.1.2022-17.8.2022. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 8.11.2023.
- ↑ Malenthas Beat Your Heart Out. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 8.11.2023.
- ↑ Rozebottel's Kennel (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||