Welsh corgi pembroke
| Welsh corgi pembroke | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Wales,  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 10 685[1] |
| Rodun syntyaika | 1000 eaa omana rotuna vuodesta 1934 |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Corgi Sir Benfro, Ci Sodli, pemu |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 2 Karjakoirat #39 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 10–12 kg narttu 9–11 kg |
| Säkäkorkeus | 25–30 cm |
| Väritys | fawn, punainen, soopeli tai black & tan - valkoisin merkein tai ilman |
Welsh corgi pembroke (kymriksi Corgi Sir Benfro) on brittiläinen koirarotu. Welsh corgista on aikojen kuluessa syntynyt kaksi muunnosta: pembroke ja cardigan, joita nykyisin jalostetaan erillisinä rotuina. Corgit ovat pienehköjä, lyhytraajaisia karjakoiria, joita nykyään pidetään lähinnä seurakoirina.
Vuonna 2025 rotu oli Suomen 65. suosituin koirarotu ja vuosina 2021–2025 Suomessa rekisteröitiin 200–300 welsh corgi pembrokea.[3]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pembroke on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja matala sekä suhteellisen vankka. Korvat ovat huomattavan suuret, pystyt ja pyöreäkärkiset. Pembroken häntä voi olla luonnostaan töpö tai täyspitkä, jolloin se on selkälinjan tasolla. Corgin vahva, puolipitkä ja kaksinkertainen turkki on helppohoitoinen. Karvanlähtöaika on tyypillisesti kahdesti vuodessa. Pembroken pää on ketun pään tapainen. Rodulla on taipumusta ylensyöntiin, mikä saattaa aiheuttaa sille selkävaivoja. Sallitut värit ovat fawn (kellanruskea), punainen, soopeli ja black & tan (musta punaruskein merkein). Vähäiset valkoiset merkit sallitaan päässä, kuonossa, niskassa, rinnassa ja raajoissa. Säkäkorkeus on noin 25–30 cm. Urokset painavat noin 10–12 kg ja nartut 9–11 kg.[4]
Suurimmat ulkonäölliset eroavaisuudet cardiganiin ovat korvat (teräväkärkiset, kun taas cardiganilla pyöristyneet) ja häntä (selkeästi lyhyempi kuin cardiganilla).[5]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisesti ottaen corgit ovat pirteitä, laumakeskeisiä paimenkoiria. Muunnosten kesken pieniä eroja on kuitenkin havaittavissa. Pembroke on cardigania sähäkämpi luonteeltaan. Pembroke on serkkuaan enemmän koko korttelin koira.[6] Cardigan kiintyy enemmän yhteen ihmiseen tai perheeseen ja voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan, kun taas pembrokea pidetään cardigania helpommin innostuvana koirana, jolla ei käyttökoiran ominaisuuksista ole enää yhtä paljon jäljellä. Pembroke, kuten moni muukin rotu, on seurakoiramaistunut vuosikymmenien jalostuksen tuloksena.
Tutkimuksissa on todettu, että pembroket osoittavat keskimääräistä koirarotua vähemmän aggressiota ja pelkoa vieraita ihmisiä kohtaan. Rodulla esiintyy kuitenkin hieman keskimääräistä useammin pelkoja esimerkiksi kovia ääniä kohtaan. Welsh corgi pembrokella esiintyy eroahdistusta keskimääräistä koiraa vähemmän.[7]
Harrastukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pembrokeja käytetään vuosittain runsaasti näyttelyissä, mutta myös innokkaita rally-tokon ja tokon harrastusta esiintyy. Varsinaisten kilpalajien ulkopuoleltakin löytyy runsaasti mielekästä tekemistä corgille. Esimerkiksi uusien temppujen opettelu on aktivoivaa puuhaa sekä koiralle että ohjaajalle.[8]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiajalla Flanderin eli nykyisen Pohjois-Belgian alueen kutojat olivat erityisen arvostettuja, ja vuonna 1107 Englannin Henrik I kutsui joukon sikäläisiä käsityöläisiä Lounais-Walesiin. Heidän uskotaan tuoneen mukanaan kotimaansa lammas- ja karjakoiria, jotka olivat todennäköisesti nykyisen welsh corgi pembroken esi-isiä.[5]
Corgeja käytettiin jo varhain paimennustehtävissä. Niitä saatettiin risteyttää paikallisten lammaskoirien kanssa monipuolisemman työkoiran aikaansaamiseksi. Mataluudesta oli karjakoiralle hyötyä, koska lyhytjalkaista paimenta naudat eivät yltäneet helposti potkaisemaan. Corgi oli arvostettu ja monipuolinen käyttökoira, jossa oli samalla kertaa karjapaimen, tuholaistorjuja, vahtikoira ja perheen lemmikki.
Viikingit toivat ryöstöretkillään pohjoista pystykorvatyyppiä edustaneita koiria Walesiin. Näitä koiria risteytettiin alkuperäisen corgin kanssa. Cardiganissa uskotaan olevan jäljellä enemmän alkuperäistä corgia kuin pembrokessa, ja cardigan on samalla myös rotuna pembrokea vanhempi[5]. Corgit ovat melko varmasti läheistä sukua nykyisille viikinkikoirien jälkeläisille länsigöötanmaanpystykorville, mutta eri näkemyksiä on ollut siitä, toivatko viikingit corgeja Walesista kotiseudulleen vai omia pohjoisia koiriaan Walesiin. Nykyään jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään todennäköisempänä.
1800-luvun lopulla alkoi koiranäyttelytoiminta, jota ilman koneistumisen myötä tarpeettomiksi käyneet koirat olisivat ehkä kuolleet sukupuuttoon. Jo tuolloin pembrokea ja cardigania kasvatettiin erillisinä rotuina, mutta niitä kuitenkin risteytettiin edelleen silloin tällöin keskenään.[5] Vasta 1920-luvulla alettiin rodusta käyttää säännöllisesti nimitystä corgi. Pembrokea ja cardigania ei kuitenkaan vieläkään pidetty erillisinä rotuina, vaan niitä risteytettiin keskenään vuoteen 1933, jolloin rodut eriytettiin toisistaan.
Pembroket olivat kuningatar Elisabet II:n suosiossa ja hän omisti niitä vuosien varrella lukuisia.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Welsh corgien uskotaan asuneen kotiseudullaan Walesissa jo yli 3 000 vuotta sitten. Niiden esi-isät tulivat Walesiin kelttiläisten heimojen mukana – samasta kantamuodosta uskotaan mäyräkoirien syntyneen. Erään tulkinnan mukaan nimi corgi tulee kymrinkielisistä sanoista cor (suom. "kääpiö") ja gi ("koira"). Toisen teorian mukaan juurena on sana cur, jota nykyään käytetään halventavassa merkityksessä ("rakki" tai "piski"). Kolmannen teorian mukaan sana olisi esiintynyt alun perin muodossa kergie ja tarkoittaneen muinaiskeltin kielellä "koiraa".[9]
Dorgie
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elisabet II:n sisko prinsessa Margaret omisti pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoira-uroksen nimeltä Pipkin. Vieraillessaan Elisabetin kotona se onnistui astumaan yhden hänen corgeistaan. Lopputuloksena oli seitsemän pentua, joista kuningatar piti niin paljon, että alkoi kutsua niitä dorgeiksi ja alkoi harrastaa tätä uutta "rotua". Hän risteytti Pipkiniä uudelleen muiden corgi-narttujensa kanssa jatkaakseen jalostusta.[10]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, selkäsairaudet sekä luusto- ja nivelsairaudet.[2] Corgeille tyypillisiä terveysongelmia ovat muun muassa kyynärnivelen inkongruenssi, lonkkaniveldysplasia, välilevyntyrät, muutamat silmäsairaudet ja synnytysongelmat.[11]
Corgit ovat lyhytjalkaisia koiria, joka johtuu CDPA-geenimutaatiosta. Lyhyet raajat (erityisesti eturaajat) voivat olla eriasteisesti kiertyneet ja taipuneet. Lyhytraajaisille koirille mahdollisessa, ns. valgus-asennossa etutassut kääntyvät ulospäin ja ranteet taipuvat sisäänpäin. Lisäksi kyynärnivelen nivelpinnat voivat muodostua epäyhtenäisiksi (inkongruenssi).[12] Vähintään kohtalaista kyynärnivelen inkongruenssia (Suomen Kennelliiton asteikolla 2 tai huonompi) esiintyy noin 20 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2021–2025 tutkittuja welsh corgi pembrokeja.[13] Inkongruenssi saattaa vaatia leikkaushoitoa.[12]
Luuston sairauksista toinen on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 22 %:lla welsh corgi pembrokeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 36 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).[14]
Welsh corgi pembrokeilla on jonkin verran selkäsairauksia ja noin 5 % rodun edustajista menehtyy selkäsairauteen.[2] Rotu on kondrodystrofinen. Retrogeeni 2-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä rötgenkuvista, sekä välilevyntyrään. Välilevyntyrä voi pahimmillaan johtaa halvaantumiseen ja eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa welsh corgi pembrokeista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.[15]
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja verkkokalvon kehityshäiriöitä (RD).[16] Welsh corgi pembroken PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, selkälausunto ja silmälausunto.[17][18] Synnytysongelmat ovat rodulle melko tavallisia ja noin 40%–50% synnytyksistä päätyy keisarileikkaukseen.[19][20]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Welsh corgi pembroket ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Welsh corgi pembroken jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 25 %.[21][22]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Kennelliitto. Welsh corgi pembroke. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2021. Haettu 24.4.2021.
- 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 26.5.2026.
- 1 2 3 4 Pembroke Welsh Corgi American Kennel Club. Viitattu 26.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Welsh Corgi Pembroke Suomen Welsh Corgi Seura ry. Viitattu 26.2.2026.
- ↑ James A. Serpell, Deborah L. Duffy: Dog Breeds and Their Behavior, s. 31–57. Berlin, Heidelberg: Springer, 2014. ISBN 978-3-642-53994-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 7.9.2026.
- ↑ Harrastukset Suomen Welsh Corgi Seura ry. Viitattu 26.2.2026.
- ↑ Cardigan Welsh Corgi American Kennel Club. Viitattu 26.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 499. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Rodussa esiintyvät sairaudet ja viat Suomen Welsh Corgi Seura ry. Viitattu 22.2.2026.
- 1 2 Katariina Mäki: Koiran lyhyet raajat voivat aiheuttaa terveysongelmia Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 24.5.2023. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveys 2021-2025) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ Katariina Mäki: CDDY-retrogeenin yleisyys eri koiraroduissa Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 4.9.2023. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Jalostuksen tavoiteohjelma (PDF) Suomen Kennelliitto ja Suomen Welsh Corgi Seura. Viitattu 29.3.2026.
- ↑ Jan Bojsen-Møller Secher, Søren Saxmose Nielsen, Sofie Thorsgaard Pedersen, Emma Fyrstelin Kristiansen, Peter Sandøe, Helle Friis Proschowsky: Increased use of caesarean sections in pedigree dogs – A study based on data from the Danish Kennel Club 2013–2022. Theriogenology, tammikuu 2026, 249. vsk. doi:10.1016/j.theriogenology.2025.117663 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]