Weldon Kees

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Harry Weldon Kees (s. 24. helmikuuta 1914, katosi 18. heinäkuuta 1955) oli yhdysvaltalainen runoilija, kriitikko sekä romaani- ja novellikirjailija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kees syntyi Beatricen kaupungissa Nebraskassa ja opiskeli Missourin ja Nebraskan yliopistoissa valmistuen vuonna 1935. Hänen ensimmäinen runokirjansa The Last Man oli menestys. Kees muutti New Yorkiin ja osallistui kirjallisuuskriitikkojen järjestämiin juhliin, mutta ei koskaan tuntenut viihtyvänsä niissä piireissä.

Sitten hän alkoi maalata ja joitakin hänen taulujaan oli esillä yhdessä Picasson teosten kanssa Whitney Museum of American Art -museossa. Kyllästyneenä New Yorkiin Kees muutti San Franciscoon vuonna 1950, missä hän teki kokeellisia elokuvia sekä kirjoitti musiikkia muiden tekemiin lyhytelokuviin.

19. heinäkuuta 1955 Keesin Plymouth Savoy -auto löytyi Golden Gate -sillan pohjoispäädystä avain virtalukossaan. Kun Keesin ystävät menivät hänen asuntoonsa, he löysivät ainoastaan Keesin Lonesome-kissan ja punaisen sukkaparin pesualtaasta. Hänen makuupussinsa ja pankkikirjansa olivat kateissa. Kees ei ollut jättänyt minkänlaista viestiä. Ei ole tiedossa, tekikö hän itsemurhan hyppäämällä sillalta vai matkustiko hän Meksikoon. Ennen katoamistaan Kees oli kertonut ystävälleen Michael Griegille, että joskus ihmisen täytyy muuttaa elämänsä täysin.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla Kees kirjoitti lähinnä novelleja Federal Writers Project -projektin kautta ja julkaisten niitä lehdissä sekä neljännesvuosijulkaisuissa kuten Prairie Schooner, Horizon ja Rocky Mountain Review. Hän jatkoi kirjoittamista erottuaan projektista ja alettuaan työskennellä kirjastossa Denverissä 1937; saman vuoden lokakuussa Kees meni naimisiin Ann Swannin kanssa. Hänen maineensa kirjailijana jatkoi kasvuaan ja kirja Fall Quarter valmistui 1941, mutta sen lennokas tarina nuoresta professorista, joka taistelee vakavaa collegen elämää vastaan, oli kustantajien mielestä liian kepeä sodanuhan takia.

Kees muutti Manhattanille vuonna 1943 ja samana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa The Last Man. Näihin aikoihin Kees lopetti fiktion kirjoittamisen. Hänen uusi mielenkiintonsa kohde oli maalaaminen, jossa hän kehittyi nopeassa tahdissa. Pian Keesin tauluja oli näytteillä yhdessä Willem de Kooninigin ja Hans Hofmannin teosten kanssa. Kun Clementi Greenberg erosi The Nation -lehden taidekriitikon työstä vuonna 1949, Weldon Keesiä suositeltiin hänen seuraajakseen. Peridot-galleria järjesti kaksi kertaa Keesin teoksia esittelevän näyttelyn, ja yksi hänen piirustuksistaan oli mukana vuonna 1950 järjestetyssä Whitney-biennaalissa. Tehdessään maalauksia ja taidekritiikkiä Kees kokosi toisen runokokoelmansa The Fall of the Magician joka julkaistiin 1947.

Vaikka Kees menestyi urallaan Manhattanilla, hän oli tyytymätön elämäänsä New Yorkissa ja päätti palata länsirannikolle 1950. Samalla kun hän jatkoi maalaamista ja runouden tekemistä, Kees kiinnostui perinteisestä New Orleans -tyylisestä jazzmusiikista ja lauluntekemisestä. Hän soitti pianoa jazzyhtyeissä ja kaupusteli lauluja sekä sanoituksia julkaisijoille heikolla menestyksellä.

Tehdessään taidekritiikkiä ja selontekoja San Franciscon päivälehtiin Kees työskenteli samanaikaisesti valokuvaajana Jurgen Rueschin ja Gregory Batesonin kanssa monissa projekteissa, joita he tekivät Langeley Porter Clinicilla. Yhdessä Rueschin kanssa hän toimitti Nonverbal Communication: Notes On The Visual Perception Of Human Relations -teoksen (1953).

Länsirannikolla Kees jatkoi maalaamista sekä selontekojen kirjoittamista paikallislehteen. Hän teki myös yhdessä Michael Griegin kanssa viikkottaista radio-ohjelmaa KPFA-radioasemalle ja kirjoitti esseitä populaarikulttuurista, kuten jazzmuusikko Jelly Roll Mortonista. Vuonna 1954 Adrian Wilson julkaisi Keesin runokokoelman Poems 1947-1954. Kees sävelsi musiikin James Broughtonin vuonna 1950 ilmestyneeseen lyhytelokuvaan Adventures of Jimmy ja Keesin säveltämä laulu "Coastline Rag" on kuultu Jenni Olsonin elokuvassa The Joy of Life (2005).

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Last Man (1943)
  • The Fall of Magicians (1947)
  • Nonverbal Communication: Notes On The Visual Perception Of Human Relations (1953) yhdessä Jurgen Rueschin kanssa
  • Poems 1947-1954 (1954)
  • Reviews and Essays, 1936-55 (1988) toimittanut James Reidel
  • The Collected Poems of Weldon Kees (1960 ja myöhemmät painokset) toimittanut Donald Justice
  • The Ceremony and Other Stories (1984) valikoinut Dana Gioia
  • Weldon Kees and the Midcentury Generation (1986), toimittanut Robert E. Knoll
  • Fall Quarter (1990)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Weldon Kees