Siirry sisältöön

Warin valtakunta

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Wari
600–1000

Warin ja Tiwanakun kulttuurien vaikutusalueet.
Warin ja Tiwanakun kulttuurien vaikutusalueet.

Pääkaupunki Huari
Kielet aimara, ketšua, culle, quignam, mochica
Edeltäjä(t) Huarpan kulttuuri
Nascan kulttuuri
Seuraaja(t) Cuscon kuningaskunta
Chimorin kuningaskunta

Warin valtakunta oli Andien keskihorisontin (noin 600–1000 jaa.) aikainen sivilisaatio, jonka keskus sijaitsi Huarin kaupungissa Ayacuchon laaksossa. Valtakuntaan kuului suuri osa nykyisen Perun ylätasangosta ja ehkä myös osa rannikosta. Warin kulttuurivaikutus ulottui valtakunnan poliittisia rajoja laajemmalle.

Warin kulttuuri yhdisteli vaikutteita paikallisesta Huarpasta, rannikon Nascasta ja Bolivian ylängön Tiwanakusta. Warin yhteiskunta oli todennäköisesti militaristinen ja keskusjohtoisen hallinnon ohjaama. Valtakunnan yhtenäisyys perustui sotilaallisiin valloituksiin, yhteiseen uskontoon, rituaaliseen väkivaltaan ja laajaan tieverkostoon. Uskonnolle ominaisia piirteitä olivat keramiikan rituaalinen uhraaminen ja ihmisuhrien irtopäiden säilyttäminen voitonmerkkeinä. Ruutukaavaa noudattavat kaupungit rakennettiin suljetuiksi kokonaisuuksiksi, joissa liikkuminen oli rajattua.

Valtakunta alkoi taantua 800-luvun puolivälissä ja romahti vuosituhannen vaihteessa. Syitä ovat voineet olla ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit tai yhteiskunnalliset levottomuudet. Vaikka useimmat Warin kaupungit hylättiin ja kulttuuripiirteet katosivat laajoilta alueilta, Huarin perintö säilyi eteläisessä Pikillaqtan kaupungissa vielä vuosisatoja.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warin kulttuuri sijaitsi nykyisen Perun keskisellä ylängöllä ja rannikolla.[1] Se on Andien ylängön suurin arkeologinen alue.[2] Kulttuurin keskus oli Huarin kaupunki Ayacuchon laaksossa.[3] Warin kulttuurivaikutus oli voimakasta varsinkin Perun etelärannikon Nasca-kulttuurialueella ja keskirannikon Pachacamacissa.[1] Warin aineellinen kulttuuri ja uskonto levittäytyivät varsinaista valtakuntaa laajemmalle.[4]

Pääkaupungin lisäksi valtakuntaan kuului pienempiä kaupunkeja, jotka ilmeisesti toimivat maakuntien hallinnollisina ja uskonnollisina keskuksina. Maakuntakaupungeista suurin oli hiukan Cuscosta kaakkoon sijainnut Pikillaqta. Ayacuchon eteläosien Jincamocco oli tärkeä maissintuotannon keskus. Perun etelärajoilla sijaitsevan Moqueguan laakson hallinnollinen ja uskonnollinen keskus oli Cerro Baúl. Pohjoisessa valtakunta ulottui Cajamarcan tasalle.[4]

Ei tiedetä, hallitsiko Warin valtakunta myös rannikkoa. Pohjoisrannikon Moche-kulttuuri romahti Warin valtakunnan suuruuden aikoihin, mutta romahduksen syytä ei tunneta. Keskirannikon uskonnollinen keskus Pachacamac oli joko Warin maakunta tai itsenäinen pikkuvaltio, jonka aineellinen kulttuuri sai voimakkaita Wari-vaikutteita. Etelärannikolta tunnetaan paljon Warin esineistöä mutta vain vähän Warin kulttuurille tyypillisiä kaupunkikeskuksia.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikillaqta oli Warin valtakunnan suurimpia kaupunkeja.

Andien varhaisella välikaudella (noin 1–600 jaa.) perustettu Huari kasvoi keskihorisontin aikana (noin 600–1000 jaa.) suurkaupungiksi, jonka vaikutusvalta kattoi suuren osan ylätasangosta ja ulottui rannikolle saakka.[1] Sen kulttuuri perustui paikalliseen Huarpan kulttuuriin, johon sekoittui läheisen Nascan kulttuurin[3] ja Bolivian ylängöllä sijainneen Tiwanakun vaikutusta.[5] Varhaisen välikauden lopulla Ayacuchon laakson väestö oli enenevässä määrin tekemisissä rannikon kanssa, mikä heijastui aineelliseen kulttuuriin. Nascan kulttuurilta omaksuttiin irtopäiden kerääminen voitonmerkkeinä.[4]

Keskihorisontin alkuvaiheessa Huari kasvoi kaupungiksi, ja sen ympärille kehittyi pieni valtio. Noin 12 kilometriä Huarista etelään syntyi Conchopatan kaupunki. Wari alkoi vähitellen levittää poliittista ja taloudellista valtaansa. Warin sotilaat ryöstelivät naapureitaan ja ottivat sotavankeja, jotka uhrattiin uskonnollisissa menoissa.[4] Noin 550–700 Conchopata oli merkittävä hallinnollinen ja ideologinen uudistaja, jonka vaikutus Ayacuchon alueella oli suuri ja loi perustan Warin valtakunnan kulttuurille.[2]

Valtakunnan levittäytyessä etelään siitä tuli Tiwanakun valtakunnan rajanaapuri.[4] Valtakunnat kävivät sotaa ainakin Moqueguan laakson hallinnasta, ehkä myös Tiwanakun sydänmailla Titicacajärven ympäristössä.[6] Pohjoiselle rajalleen Wari alkoi rakentaa Viracochapampan kaupunkia, joka ei koskaan valmistunut. Ilmeisesti Wari ei onnistunut pysyvästi valloittamaan aluetta tai sitten paikalliset alistuivat vapaaehtoisesti, mikä teki hallintopaikan rakentamisesta tarpeetonta. Perun pohjoisrannikon Moche-kulttuuri romahti samoihin aikoihin, kun rannikkokulttuurissa alkoi näkyä Warin vaikutusta. Ei tiedetä, liittyikö Mochen romahdus jollain lailla Warin valloituksiin. Rannikolta löydetty Warin kulttuurin esineistö voi valloitusten sijaan kertoa kaupankäynnistä. Keski- ja etelärannikolla Warin vaikutus oli voimakasta, mikä viittaa tiiviiseen vuorovaikutukseen tai Warin valtakunnan laajenemiseen alueelle.[4]

Arviot Warin suurvaltakauden kestosta vaihtelevat 100 vuodesta aina 300 vuoteen, mikä on huomattavasti pidempi aika kuin inkojen suurvaltavaiheella.[7] Valtio alkoi taantua 800-luvun puolivälissä,[8] ja vuosituhannen taitteen tienoilla monet kaupungeista hylättiin.[4] Warin rakennusperinne ja muut kulttuuripiirteet hylättiin laajoilla alueilla, mikä viittaa yhtenäisen valtion romahtamiseen. Syynä oli ehkä luonnononnettomuus, vieras valloittaja tai keskiajan lämpökauden päättymiseen liittynyt aiempaa kuivempi ja viileämpi ilmasto. Etelän suuri Wari-keskus Pikillaqta säilytti Warin kulttuurin vielä 100–200 vuotta. Ayacuchon laaksossa syntyi kokonaan uudenlainen kulttuuri.[2] Kyseisen kulttuurin ylläpitäjien osallisuutta Warin tuhoutumisessa ei tiedetä. Luurankolöytöjen perusteella Ayacuchon väestössä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia.[9]

Andien sivilisaation arkeologiassa Huari aluksi sivuutettiin, sillä tutkijat olivat kiinnostuneempia Tiwanakusta, jolla oli tärkeä asema inkojen alkuperämyyteissä.[8] Warin kulttuuria pidettiin Tiwanakun kulttuurin rannikkomuunnelmana. Perulainen arkeologi Julio Tello teki Huarissa kaivauksia 1930-luvulla ja osoitti sen olleen tärkeä Tiwanaku-vaikutteisten kulttuurien keskus, jonka oma kulttuurivaikutus ulottui laajalle.[4] Huaria on jopa arveltu Tiwanakusta saapuneiden valloittajien perustamaksi.[10] Ayacuchon laakson uskonnollinen uudistuminen 500-luvulla näyttäisi kuitenkin olleen omaperäinen kehitys. Kuvataiteeseen on kuvattu aseistautuneita miehiä kaislaveneissä, jotka olivat erityisen yleisiä juuri Titicacajärven alueella. Kuva esittää ehkä Tiwanakun pääkaupunkiin suuntautunutta valloitusretkeä. Huariin rakennettiin samaan aikaan Tiwanaku-vaikutteista puoliksi maanalaista temppeliä, jota on jopa arveltu tiwanakulaisten sotavankien rakentamaksi.[2]

Huarin ja monien provinssikaupunkien väkiluku romahti 900-luvulla. Niihin jäi jonkin verran asukkaita, sillä Warin arkkitehtuurille ominaisia sisäpihoja käytettiin edelleen kaatopaikkoina. Warin keramiikka ja tekstiilitaide katosivat vuoteen 1000 mennessä.[11] Ayacuchon laakson myöhäisen välikauden arkeologisilla löydöillä ei näytä olevan ole minkäänlaista yhteyttä Warin kulttuuriin. Romahduksen syytä ei tiedetä. Uusi väestö ehkä syrjäytti Warin aiemmat asukkaat. Huarista ei kuitenkaan ole löydetty merkkejä ulkopuolisesta valloittajasta.[2]

Yhteiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warin uskotaan olleen militaristinen imperiumi.[1] Valtiota laajennettiin valloituksin ja uskonnollisen vaikutusvallan avulla. Valtakunta ylläpiti laajaa tieverkostoa, jonka osia inkat myöhemmin hyödynsivät.[8] Maataloutta tehostettiin pengertämällä viljelyyn käytettyjä laaksoja ja rakentamalla kastelukanavia.[4] Huari lienee vähintään 40 000 asukkaallaan ollut Keski-Andien suurin kaupunki.[2] Mahdollisesti Wari oli myös inkavaltakunnan imperialistisen hallinnon esikuva.[8]

Valtiollisissa juhlissa juotiin hapanta chicha-olutta, jota poliittisen eliitin edustajat kokoontuivat juomaan yhdessä. Chicha pysyy juomakelpoisena vain lyhyen aikaa, joten sitä nauttiakseen oli matkustettava valmistuspaikkaan. Tämä loi ja vahvisti Warin hallitsijan ja hänen alamaistensa välisiä siteitä. Oluen lisäksi juhlissa nautittiin laaman- ja marsunlihaa.[12]

Rituaaliseen sodankäyntiin kuului ihmisten uhraaminen. Vangituilta vihollisilta leikattiin pää, joka säilytettiin voitonmerkkinä. Tapa oli todennäköisesti omaksuttu Nascan kulttuurilta, mutta Warin kulttuurissa siihen liittyi omaleimaisia piirteitä. Nascan irtopäiden otsassa on reikä kantonyörin kiinnittämiseen, kun taas Warin irtopäissä reikä tehtiin päälakeen, jolloin päät oli mahdollista asettaa näytteille pystyasennossa kasvot katsojaa kohti. Vain miesten ja lasten päitä on löydetty.[4]

Uskontoon kuului laadukkaan ja pikkutarkasti koristellun keramiikan uhraaminen. Ihmisiä tai yliluonnollisia olentoja esittävät isot astiat surmattiin rituaalisesti iskemällä saven pintaan kuvatun hahmon päätä tai rintaa, ja sirpaleet heitettiin isoon maahan kaivettuun kuoppaan. Uhrikuoppia tunnetaan sekä ylängöltä että rannikkotasangolta. Conchopatassa uhrattiin saviesineiden lisäksi myös ihmispäitä ja Andien kamelinsukuisia eläimiä.[4] Uskonnollisessa taiteessa kuvatut hahmot muistuttavat Tiwanakun vastaavia. Ne olivat ehkä jumalia, yliluonnollisia olentoja tai muinaisia sankareita.[2]

Pachacamac oli tärkeä uskonnollinen keskus, jonka oraakkeli houkutteli pyhiinvaeltajia.[8]

Aineellinen kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Warin tyyliä edustava koristeellinen kangas, noin 600–900 jaa.

Warin kulttuurin arkeologisesti tunnistettavimmat piirteet liittyvät arkkitehtuuriin ja kaupunkisuunnitteluun.[3] Asemakaava on jaettu ruutuihin ja ruudut neliömäisiin tai nelikulmaisiin sisäpiharyhmiin (engl. patio groups). Jokaiseen ryhmään kuuluu kattamaton sisäpiha, jonka ympärillä on pitkiä kapeita huoneita. Huoneita voi olla peräkkäin 2–3 ja päällekkäin jopa kolmessa kerroksessa.[3] Ihmiset asuivat soluasunnoissa.[11] Ovien kautta on mahdollista siirtyä sisäpihalta sitä ympäröiviin huoneisiin, mutta ryhmästä toiseen johtavia ovia on vähän. Rakennusten suunnittelulla pyrittiin ilmeisesti tietoisesti rajoittamaan ihmisten liikkumista.[4] Kaupungit rakennettiin jäykän etukäteissuunnitelman mukaan ympäristön luonnonmuodostelmia juuri huomioimatta. Kaupunkitilaa ei suuremmin koristeltu.[11] Rakentamisessa käytettiin karkeita kiviä. Seinät olivat paksuja ja korkeita.[2]

Huarissa valmistettiin joitakin Tiwanaku-vaikutteisia rakennuksia ja taideteoksia. Arkkitehtuurissa Tiwanakun vaikutus näkyi puoliksi maanalaisen temppelin rakentamisessa ja lyhytaikaiseksi jääneessä sovitetuista kivistä rakentamisen perinteessä. Kivestä veistettiin kissapeto- ja ihmishahmoja, joilla ei ole tunnistettavissa kotoperäisiä edeltäjiä. Tiwanakun vaikutus hiipui 700-luvun puoliväliin mennessä. Aivan Warin loppuvaiheessa oli käynnissä uusi kaupunginrakennusvaihe, johon liittyi uudenlainen puolisuunnikkaiden käyttö rakentamisessa suorakulmioiden sijaan.[2]

Warin metallurgian tunnetuimmat saavutukset ovat kultaisia naamioita sekä ihmismäistä kissaa esittävä kuparipatsas. Tunnetaan myös turkoosista valmistettuja noin 1–10 senttimetriä pitkiä pienoispatsaita.[1] Keramiikan kuvissa toistuu ihmismäinen jumalolento, jolla on kulmikkaat kasvot ja säteilevä päähine. Temppelien veistokset esittävät sekä mies- että naispuolisia hahmoja, joilla on näyttävät hiukset.[1] Wari tunnetaan myös tekstiilitaiteestaan.[11] Kankaat värjättiin monivärisiksi ja koristeltiin kuvioinnein ja höyhenin.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Darvill, Timothy: The Concise Oxford Dictionary of Archaeology. (3. laitos. Sähkökirja.) Oxford: Oxford University Press, 2021. ISBN 978-0-19-184278-8 (englanniksi)
  • Ilmonen, Anneli & Talvitie, Jyrki K. (toim.): Kultakruunu ja höyhenviitta. Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta. Tampere: Tampereen taidemuseon julkaisuja 94, 2001. ISBN 952-9549-62-8 ISSN 0782-3746
  • Kinsbruner, Jay & Langer, Erick D. (toim.): Encyclopedia of Latin American History and Culture. (Second Edition. Volume 3 E–I.) Farmington Hills, Michigan: Gale, 2008a. ISBN 978-0-684-31598-0 Internet Archive Viitattu 27.4.2025. (englanniksi)
  • Kinsbruner, Jay & Langer, Erick D. (toim.): Encyclopedia of Latin American History & Culture. (Second Edition. Volume 6 T–Z.) Farmington Hills, Michigan: Gale, 2008b. ISBN 978-0-684-31598-0 Internet Archive Viitattu 27.4.2025. (englanniksi)
  • Pärssinen, Martti: Andien ihminen. Ihminen ja ympäristö Keski-Andeilla. Madrid, Espanja: Iberialais-amerikkalainen säätiö, Suomen Madiridin-instituutti, 2004. ISBN 952-5481-02-6
  • Silberman, Neil Asher (toim.): The Oxford Companion to Archaeology. (2nd edition) Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-973921-9 (englanniksi)
  • Valste, Juha ym.: Ihmisen suku 4. Mayoista maoreihin. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-18782-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Huari Encyclopædia Britannica. 7.3.2016. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 1.5.2025. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Isbell, William H.: ”Huari, imperiumin pääkaupunki”. Teoksessa Kultakruunu ja höyhenviitta (2001, s. 158–174).
  3. ↑ a b c d Darvill 2021, ”Wari Empire”.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m Schreiber, Katharina J. (revised by Tiffiny A. Tung): ”Wari Empire”. Teoksessa The Oxford Companion to Archaeology (2012).
  5. ↑ The Wari Culture Tampere: Tampereen taidemuseo. Arkistoitu 21.5.2024. Viitattu 1.5.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Pärssinen 2004, s. 54, 57.
  7. ↑ Valste ym. 1995, s. 92.
  8. ↑ a b c d e Cook, Anita: Huari. Teoksessa Encyclopedia of Latin American History and Culture (2008a, s. 752–753).
  9. ↑ Kemp, Brian M. ; Tung, Tiffiny A. & Summar, Marshall L.: Genetic continuity after the collapse of the Wari empire: Mitochondrial DNA profiles from Wari and post-Wari populations in the ancient Andes. American Journal of Physical Anthropology, 2009, 140. vsk, nro 1, s. 80. ISSN 0002-9483
  10. ↑ Zulawski, Ann: Tiwanaku. Teoksessa Encyclopedia of Latin American History and Culture (2008b, s. 86–87).
  11. ↑ a b c d Pärssinen 2004, s. 57–58.
  12. ↑ Wallius, Anniina: Miten pitää yhteiskunta vakaana? Oluella, vastaa arkeologinen tutkimus Perusta Yle Uutiset. 24.4.2019. Viitattu 1.5.2025.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Warin_valtakunta&oldid=23348884”