Waken taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Waken taistelu
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Tuhoutunut japanilaisten partiovene Wakella
Tuhoutunut japanilaisten partiovene Wakella
Päivämäärä:

8.–23. joulukuuta 1941

Paikka:

Wake Island

Lopputulos:

Japanin voitto

Osapuolet

 Japani

 Yhdysvallat

Komentajat

Japani Shigeyoshi Inoue
Japani Sadamichi Kajioka
Japani Shigematsu Sakaibara

Yhdysvallat Winfield S. Cunningham
Yhdysvallat James P.S Devereux

Tappiot

820 kaatunutta
333 haavoittunutta

120 kaatunutta[1]
49 haavoittunutta
2 kadonnutta

Wake saaren 98-kivi

Waken taistelu oli toisessa maailmansodassa Japanin ja Yhdysvaltain välinen taistelu Waken saaresta. Taistelu alkoi 8. joulukuuta 1941 ja päättyi japanilaisten voittoon 23. joulukuuta, jolloin japanilaiset valtasivat saaren itselleen.[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1941 Yhdysvaltain laivasto aloitti sukellusvenetukikohdan ja lentokentän rakentamisen saarelle. Ensimmäinen vakinainen varuskunta, jonka muodosti vajaavahvuinen 1. merijalkaväen tukikohtapataljoona, saapui 19. elokuuta saarelle. Varuskunnanpäälikön majuri P. S. Devereux'n alaisuudessa oli kaikkiaan noin 450 upseeria ja miestä. Pataljoonan tukena oli majuri Paul A. Putnamin komentama merijalkaväen hävittäjälaivue VMF-211, jossa oli kaksitoista F4F-3 Wildcat hävittäjää. Saarella oli lisäksi 68 laivaston miestä sekä 1 221 Morrison-Knudsen Cicil Engineering Companyn työntekijää rakentamassa tukikohtaa. Pan American Airwaysin henkilökuntaa oli 54 mahdollistamassa Pan Am Clipperin Tyynenmeren ylittävät lennot, jotka oli aloitettu 1935.

Merijalkaväen aseistuksena oli kuusi viiden tuuman 51 pituuskaliiperin rannikkotykkiä, jotka olivat alun perin olleet taistelulaiva USS Texasilla, ja kaksitoista kolmen tuuman 50 pituuskaliiperin ilmatorjuntatykkiä. Aseistuksen täydensi kahdeksantoista raskasta .50" Browning-konekivääriä ja kolmekymmentä .30" neste- ja ilmajäähdytteistä raskasta, keskiraskasta ja kevyttä konekivääriä.

Komentaja Winfield S. Cunningham otti 28. marraskuuta Waken varuskunnan komentoonsa. Hänelle jäi siten ainoastaan alle kaksi viikkoa aikaa tutustua saareen ja sen puolustusjärjestelyihin sekä sitä puolustaviin joukkoihin ennen sodan syttymistä.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain muutamaa tuntia Pearl Harboriin tehdyn tuhoisan hyökkäyksen jälkeen 8. joulukuuta, 36 Marshallin saarilta lähtenyttä keisarillisen Japanin laivaston keskiraskasta Mitsubishi G3M3 -pommikonetta iski saarelle. Pommituksessa tuhoutui kahdeksan lentotukikohdassa ollutta Wildcat-hävittäjää. Loput neljä oli partiolennolla, mutta heikon näkyvyyden takia ne eivät havainneet hyökkääjiä.

Hyökkäyksen jälkeen Pan Am evakuoi henkilöstönsä samoin kuin lennolla olleet matkustajat. Wakelle tehtiin vielä kaksi ilmahyökkäystä.

Ensimmäinen maihinnousuyritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhain aamulla 11. joulukuuta varuskunta torjui ensimmäisen maihinnousuyrityksen.

Vankien teloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1943 Yhdysvaltain laivaston lentotukialus Yorktownin lentokoneet pommittivat saarta, jonka seurauksena saarella olevat 98 vangittua amerikkalaista siviiliä teloitettiin. Yksi vangeista pääsi pakenemaan ja ehti kirjoittaa isoon kiveen viestin 98 US PW 5-10-43 ennen kuin hänet saatiin kiinni ja teloitettiin. Tämän jälkeen japanilaiset pitivät saaren itsellään kunnes viimeiset saarella olevat japanilaiset joukot antautuivat liittoutuneille 4. syyskuuta 1945.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Defence of Wake. Hyper War (2001). Viitattu 5.7.2016.
  2. A Magnificent Fight: Marines in the Battle for Wake Island. Robert J. Cressman 2006. Viitattu 5.7.2016.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Wake Island