W. G. Palmqvist
Wäinö Gustaf Palmqvist (16. tammikuuta 1882 Kalajoki – 14. kesäkuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Hänet tunnetaan etenkin liike- ja teollisuusrakennusten suunnittelijana.
Henkilötiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palmqvistin vanhemmat olivat henkikirjuri Gustaf Palmqvist ja Selma Ingman. Hän avioitui 10. helmikuuta 1910 Elsa Maria Ruuthin kanssa (avioero 17. joulukuuta 1925) ja toisen kerran 19. heinäkuuta 1926 Vivi Candelinin (o.s. Lindholm) kanssa.
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palmqvist kävi seitsemän luokkaa lyseota Oulun suomalaisessa lyseossa. Vuonna 1898 hän muutti Oulusta Jyväskylään ja kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1900. Hän valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta vuonna 1905.
Toiminta arkkitehtina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo opiskeluaikanaan, vuonna 1903, hän aloitti työskentelyn Gustaf Nyströmin arkkitehtitoimistossa, jossa hän lopetti vuonna 1907. Palmqvist työskenteli 1910-luvulla myös Birger Brunilan, Armas Lindgrenin ja Lars Sonckin kanssa. Vuodesta 1910 vuoteen 1919 hän piti arkkitehtitoimistoa Einar Sjöströmin kanssa. Yhteistyön päätyttyä hän perusti oman toimiston.
Palmqvistin suunnittelemia rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palmqvist kuuluu suunnittelijana 1920-luvun klassisimin edustajiin. Vuosien 1910 ja 1919 välisenä aikana hänen toimistonsa sai useita palkintoja ja suunnitteli muun muassa Helsinkiin Pohjalaisten osakuntien Ostrobotnia-talon 1912 Etu-Töölöön hyödyntäen suunnittelussa myöhäisjugendia mm. punagraniittisia koristeita ja pilastereita. Lisäksi hän suunnitteli Lackmannin liiketalon ja Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle siunauskappelin.
Hänen myöhempiä töitään on Kalajoen kirkko, jonka betoniset sisärakenteet on tehty entisten tiiliseinien varaan vuosina 1930 ja 1931. Palmqvist suunnitteli myös Jämsänkosken kirkon, Padasjoen kirkon, Mäntän kirkon sekä Myllykosken kirkon.
Tunnetuin hän oli kuitenkin suurten tehdas- ja teollisuuslaitosten suunnittelijana, kuten Mäntän paperi- ja sellutehdas, Kankaan paperitehdas ja sen tehtaan muuntoasema, Kuhankosken vesivoimalaitos, Kaukaan tehtaat, sekä sen hallinto- ja asuinrakennukset sekä voimalaitokset, samoin kuin Yhtyneet Paperitehtaat -yhtiön teollisuuslaitokset Myllykoskella, Jämsänkoskella ja Simpeleellä. Hän suunnitteli myös Outokumpu Oy:n vanhan kaivoksen ja Mökkivaaran tuotantolaitokset, Vaasan Höyrymyllyn tehtaat Vaasassa ja Oulussa, Suomen Kumitehtaan tuotantolaitoksen Nokialla sekä Waldhofin tehdaslaitoksen Käkisalmessa. Palmqvist on suunnitellut myös Helsingin Alppiharjussa osoitteessa Aleksis Kiven katu 52–54 sijaitsevan Bögelundin kartonkitehtaan rakennuksen, joka valmistui vuonna 1920. Rakennus on edelleen jäljellä asuintaloksi muutettuna ja laajennettuna Pasilan konepajan porttia vastapäätä.
Palmqvistin suunnittelemaa sairaala-arkkitehtuuria edustavat Duodecim-seuran sairaala Helsingissä sekä myöhäisjugendilaista tyylisuuntaa edustava Salpausselän parantola, joka rakennettiin vuosina 1923-1928 Nastolaan Salpausselän harjulle niveltuberkuloosia sairastavien lasten parantolaksi. Nykyään rakennus tunnetaan nimellä Aurinkolinna, ja sen saneeraamisen asunnoiksi on määrä valmistua vuonna 2016.[1]
Edellä mainittujen lisäksi hänen suunnittelemiaan rakennuksia ovat muun muassa Hufvudstadsbladetin talo ja Tilgmanin kirjapaino. Myös kulttuurikeskukseksi muunnettu Kaapelitehdas Helsingin Ruoholahdessa on Palmqvistin käsialaa.
Palmqvist suunnitteli myös taiteilja-ateljeetalot taiteilijaystävilleen Tyko Salliselle (nimeltään Krapula) ja Jalmari Ruokoskelle (Humala) Hyvinkäälle.[2]
Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palmqvist osallistui innokkaasti taideyhdistysten toimintaan, ja hän oli Arkkitehtiklubin sihteeri ja puheenjohtaja, Arkkitehtiliiton hallituksen jäsen, Taiteilijaseuran sihteeri ja johtokunnan jäsen, Taideseuran johtokunnan jäsen sekä Taideakatemian jäsen ja sihteeri.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pulakka, Pentti: Henkilögalleria: V. G. Palmqvist. (Arkistoitu – Internet Archive) KirjastoVirma, 2007. (Teksti julkaistu aiemmin teoksessa Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.) Viitattu 23.10.2008.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Historia | Aurinkolinna Nastolan Aurinkolinna. Viitattu 3.1.2016.
- ↑ Humala ja Krapula - viisi taiteilijaa H Y V I N K Ä Ä N T A I D E M U S E O. Arkistoitu 21.2.2023. Viitattu 21.2.2023.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Björkman, Johanna: Metsäteollisuuden menestyksen jälki arkkitehtuurissa: Arkkitehti W. G. Palmqvistin ja yhtiöiden yhteistyö tehdasyhdyskunnissa 1920- ja 1930-luvuilla. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2019. ISBN 978-951-51-5136-0. Teoksen verkkoversio.
- Nikula, Riitta: ”Palmqvist, Wäinö Gustaf (1882–1964)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 513–514. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta W. G. Palmqvist Wikimedia Commonsissa
- W. G. Palmqvistin esittely Suomen arkkitehtuurimuseon sivuilla.
- Palmqvist, Wäinö Gustaf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||
