Vyötermaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vyötermaa
Фёдоровка, Fjodorovka

Vyötermaa

Koordinaatit: 59°29′5″N, 28°13′58″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Narvusi
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 16











Vyötermaa[1] (myös Feodormaa,[2] ven. Фёдоровка, Fjodorovka) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Laukaanjoen vasemmalla rannalla[3] 14 kilometriä Suuresta-Narvusista[4] kaakkoon. Kylässä on 16 asukasta (vuonna 2010)[5].

Vyötermaa lienee ollut aikaisemmin osa Kotkon kylää. Vuonna 1848 siellä asui 162 inkerinsuomalaista ja 27 inkerikkoa. Suomalaiset kuuluivat Kosemkinan luterilaiseen ja inkerikot Haavikon ortodoksiseen seurakuntaan.[6] Vyötermaan suomalaissukuja olivat Hovintalo, Jakonen, Jorro, Kangas, Mykkä, Nahinen, Nikkari, Nyrhi, Pyhänen, Raisu, Roju, Rosaus, Siika, Tahvonen, Tappi, Venska ja Vontti[7]. Kylän talonpojat olivat Iittovan kartanon maaorjia, kunnes vuonna 1848 kartanon omistanut Karl Robert von Nesselrode luovutti heidät velkojensa korvauksena valtiolle[8]. Vuonna 1862 kylässä oli 39 taloa ja 245 asukasta[9]. Vuonna 1899 Vyötermaa kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Kylän 388 asukkaasta 383 oli väestönlaskennan mukaan ”suomalaisia” ja loput virolaisia. Luterilaisia kylässä oli 331 henkeä.[10]

Neuvostoaikana Vyötermaa kuului aluksi Kotkon, vuodesta 1928 lähtien Kukkosin, vuodesta 1950 Tiensuun, vuodesta Koskinan ja vuodesta 1958 jälleen Kukkosin kyläneuvostoon. Vuonna 1928 kylässä oli 243 ja vuonna 1958 80 asukasta.[11]

Vyötermaa koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 70 henkeä. Kylän kautta kulkee Luutsan ja Kopolan (ven. Pervoje Maja) välinen asfaltoitu maantie. Sieltä on linja-autoyhteydet Jaamaan, Ivangorodiin ja Laukaansuuhun.[3]

Kylässä on asunut runonlaulaja Maria Luukka[12].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 56. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 17.2.2017.
  3. a b Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Kuzjomkinskoje selskoje poselenije munitsipalnogo obrazovanija Kingiseppski munitsipalnyi raion Leningradskoi oblasti fgis.economy.gov.ru. 2013. Viitattu 17.2.2017.
  4. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 95. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio.
  5. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Viitattu 17.2.2017.
  6. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40, 87. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  7. Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240–241. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
  8. Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 197–199. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6.
  9. Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 212. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio.
  10. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 18, 23–24. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
  11. Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti classif.spb.ru. Viitattu 17.2.2017.
  12. Kuusi, Matti: Maria Luukan laulut ja loitsut: tutkimus läntisimmän Inkerin suomalaisperinteestä, s. 14. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983. ISBN 951-717-274-5.