Vyöhykemalli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vyöhykemalilla eli kehämallilla tarkoitetaan kaupunkimaantieteessä kaupungin kaavamaisesti esitettyä rakennemallia, jossa liikekeskustan ympärillä on eri toimintojen ja maankäytännöllisiä kehiä. Lähinnä keskustaa ovat teollisuus ja logistiikka-alueet. Seuraavaksi tulevat pieni- ja keskituloisten asuinalueet ja uloimpana ovat varakkaiden asuinalueet ja maaseutu.[1]

Kehien syntyyn vaikuttavat monet seikat. Liikekeskusta on kaupankäynnin, hallinnon ja monien muiden toimintojen esim. kulttuurin keskus, joka tavallisesti on keskellä kaupunkia. Keskus on riippuvainen teollisuudesta ja logistiikasta, jotka ovat siksi seuraavana. Teollisuusalueiden ympäristö ei ole viihtyisä asuinalueena, joten halvimmat tontin syntyvät teollisuusalueiden ympärille. Tämä johtaa segregaatioon eli alueiden sosiaaliseen erilaistumiseen, kun pienituloiset asuttavat näitä alueita. Varakkaat asuvat uloimmalla kehällä, jossa on luontoa ja viihtyisät, väljät elinolosuhteet.[1]

Kehämallin esitti Ernest Burgess vuonna 1927.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lukion maantiede 1-2 (Otava 2010) s. 99
  2. Heikki Salmikivi: Helsingin sosioekonominen erilaistuminen, s. 12 Pro gradu, Helsingin yliopisto