Vortisismi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vortisistien Blast-lehden toinen ja viimeinen numero, 1915

Vortisismi eli vortismi (< engl. vortex, 'pyörre') oli Englannissa Wyndham Lewisin johdolla 1914 syntynyt lyhytikäinen taidesuunta. Se muistutti futurismia ja etsi aiheensa konekulttuurin rytmisestä maailmasta.[1]

Vortisismin piiriin kuului paitsi maalaustaide, piirrostaide ja taidegrafiikka, myös kuvanveisto ja valokuvaus. Suuntaus esiteltiin Wyndham Lewisin Blast-lehden ensimmäisen numeron manifestissa vuoden 1914 heinäkuussa. Liikkeen synnyssä oli mukana Lewisin lisäksi myös muita Rebel Art Centren jäseniä. Lewis näki vortisismin itsenäiseksi vaihtoehdoksi kubismille, futurismille ja ekspressionismille. Hänen mukaansa vortisistit pyrkivät pyyhkimään Britanniasta kaikki viktoriaanisen ajan jäljet ja vapauttamaan maan sen lannistavasta menneisyyden perinteestä. Termi vortisismi oli runoilija Ezra Poundin keksimä: hän julisti vorteksin (pyörteen) maksimaalisen energian pisteeksi ja suurimman tehokkuuden edustajaksi. Vortisistit halusivat asettaa koneajan työnsä keskiöön, ja Blastin manifesto kehotti heitä täyttämään taiteensa "koneiden, tehtaiden, uusien ja laajempien rakennusten, siltojen ja tehtaiden muodoilla". He arvostelivat futuristeja liiallisesta "maalauksellisuudesta", melodramaattisuudesta ja mahtavuudesta. Lewis kumppaneineen tavoitteli liikkeen selkeää erottuvuutta futuristien sumean liikkeenkuvauksen sijaan, ja he käyttivät voimakkaita ääriviivoja. Vortisistit kiinnittivät futuristeista poiketen paljon huomiota myös koneellisen maailman pimeään puoleen, sen julmuuteen ja kovuuteen.[2]

Vortisistit toimivat vuosien 1914–1916 välillä. Heihin kuuluivat Wyndham Lewisin lisäksi muiden muassa Jessica Dismorr, Frederick Etchells, Henri Gaudier-Brzeska, William Roberts, Helen Saunders, Edward Wadsworth, Lawrence Atkinson, David Bomberg, Jacob Kramer ja Christopher Nevinson. Ensimmäinen maailmansota keskeytti liikkeen toiminnan, eikä se enää jatkanut sodan jälkeen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Opas taiteen maailmaan: länsimainen taide varhaisrenessanssista nykypäivään, s. 281. WSOY, 1992 (italiankielinen alkuteos 1991). ISBN 951-0-17511-0.
  2. a b Richard Cork: Vorticism 2009. Oxford University Press, The Museum of Modern Art, New York. Viitattu 21.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]