Volvo 340 ja 360

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Volvo 340)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Volvo 340 / 360
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Alankomaat
 Ruotsi
Valmistaja Volvo
Valmistusvuodet 1976–1991
Korimalli 3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
Luokka C-segmentti
Edeltäjä Volvo 66
Seuraaja Volvo 440/460
Tekniset tiedot
Moottori R4
Iskutilavuus 1,4–2,0 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa takaveto
Vaihteisto 4-vaihteinen manuaali
5-vaihteinen manuaali
CVT-automaatti

Volvo 340 ja 360 ovat Volvon vuosina 1976–1991 valmistamia keskiluokan automalleja, jotka korvasivat edeltäneen Volvo 66:n. Niiden seuraajiksi tuli 440/460-sarja 1980-luvun lopulla, mutta valmistusta jatkettiin vielä jonkin aikaa uusien mallien rinnalla.

Volvo oli laajentanut valikoimaansa hankkimalla pieniä autoja valmistaneen alankomaalaisen DAF:n 1970-luvun puolivälissä. Keväällä 1976 esitelty kolmiovinen Volvo 343 oli Volvo 66:n uudenaikaisempi seuraaja. Se oli takavetoinen monikäyttöauto, jossa oli perässä pieni porras. Muotoilu oli persoonallinen ja Volvoksi tunnistettava. Tekniikka pohjautui edeltäjään, voimansiirtona oli portaaton CVT-vaihteisto Variomatic. Moottori oli Renault’n uusi 1,4-litrainen ja 70-hevosvoimainen.

Facelift-mallin (1981) Volvo 345.
Sedan-korinen Volvo 360.

Variomaticin rinnalle tuli perinteinen manuaalivaihteisto vuonna 1979. Samana vuonna kolmiovisen rinnalle tuli viisiovinen Volvo 345. Vuonna 1981 malli koki kasvojenkohotuksen, jossa se sai uudet ajovalot, etusäleikön ja kojelaudan. Uutena moottorina oli Volvon oma 2,0-litrainen, jonka yhteyteen sai ainoastaan manuaalivaihteiston.

Vuonna 1982 mallinumerointia muutettiin siten, että jatkossa sekä kolmi- että viisioviset tunnettiin 340-nimisenä. Samana vuonna esiteltiin paremmin varusteltu 360-malli, joka tuli vuonna 1983 saataville myös neliovisena sedanina. Seuraavana vuonna sedan lisättiin myös 340-mallin korivaihtoehdoksi.

Facelift-mallin (1985) Volvo 340.

Syksyllä 1985 mallit kokivat kasvojenkohotuksen, jossa ne saivat suuremmat puskurit, joihin oli sijoitettu sivuvilkut. Myös takavaloihin tehtiin muutoksia. Uusia moottoreita olivat 1,7-litrainen (80 hv) bensiinimoottori sekä 1,6-litrainen (54 hv) diesel, jotka molemmat tulivat Renault’lta.

Tekniikan Maailma- ja Vauhdin Maailma -lehtien toimittajat tekivät Volvo 343 Variomatic -autolla Keimolan moottoriradalla Vantaalla syksyllä 1978 yhtäjaksoisen peruuttamisen maailmanennätyksen (1 769 kilometriä yhden vuorokauden aikana), jolla aikaisempi tanskalaisten tekemä ennätys (386 kilometriä) rikkoutui yli nelinkertaisesti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siltala, Heikki; Alkio, Martti & Debner, Jari: Keimola: Moottoristadion joka melkein katosi, s. 67–68. Helsinki: Kustannus Oy Alfamer, 1999.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]