Volmar Nyström
Volmar Into Nyström (11. huhtikuuta 1893 Alaveteli – 20. tammikuuta 1929) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan sähköttäjänä.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyströmin vanhemmat olivat kirkkoherra Onni Kanutus Nyström ja Elin Maria Rönneberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Laina Maire Pohjanheimon kanssa. Hän kävi seitsemän luokkaa Hämeenlinnan suomalaista yhteiskoulua.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyström työskenteli sähköttäjänä valtionrautateillä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 24. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin sairauden tähden pataljoonan täydennysjoukkoon 19. toukokuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyström astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan sähköttäjäksi aluksi Mikkelin radioasemalle, josta hänet siirrettiin myöhemmin Tampereen radioasemalle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyström palveli sisällissodan jälkeen Maarianhaminan radioasemalla, josta hänet siirrettiin lokakuussa 1919 Sortavalan ja helmikuussa 1921 Viipurin radioaseman päälliköksi. Viipurista hänet siirrettiin elokuussa 1921 kenttäradiokomppanian ja lokakuussa 1922 Hangon radioaseman päälliköksi. Hangosta hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1925 Suomenlinnan paikalliskomppanian päälliköksi, josta hänet siirrettiin 13. heinäkuuta 1927 Suomen valkoisen kaartin 2. komppanian varapäälliköksi, jonka päällikkyyden hän vastaanotti 25. huhtikuuta 1928. Armeijasta hän erosi sairauden tähden 11. toukokuuta 1928. Hän kuoli keuhkotautiin 20. tammikuuta 1929.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.