Voittamaton isku
| Voittamaton isku | |
|---|---|
| Best of the Best | |
 |
|
| Ohjaaja | Bob Radler |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja |
Phillip Rhee Peter Strauss |
| Säveltäjä | Paul Gilman |
| Kuvaaja | Doug Ryan |
| Leikkaaja | William Hoy |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Movie Group |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1989 |
| Kesto | 94 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Voittamaton isku (videojulkaisuna alkuperäisnimellä Best of the Best) on Bob Radlerin ohjaama yhdysvaltalainen toimintaelokuva vuodelta 1989. Elokuva sijoittuu taekwondo-taistelulajin maailmaan. Eric Robertsin esittämä viisivuotiaan pojan yksinhuoltajaisä pääsee vaikeuksien kautta Yhdysvaltojen maajoukkueeseen ottelemaan Etelä-Koreaa vastaan.[1]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| James Earl Jones | … | valmentaja Frank Couzo |
| Eric Roberts | … | Alex Grady |
| Phillip Rhee | … | Tommy Lee |
| Christopher Penn | … | Travis Brickley |
| John Dye | … | Virgil Keller |
| David Agresta | … | Sonny Grasso |
| Tom Everett | … | apulaisvalmentaja Don Peterson |
| Sally Kirkland | … | Kathryn Wade |
| Louise Fletcher | … | rouva Grady, Alexin äiti |
| Edan Gross | … | Walter Grady, Alexin poika |
| Hee Il Cho | … | korealainen valmentaja |
| Simon Rhee | … | Dae Han Park |
| James Lew | … | Sae Jin Kwon |
| Ken Nagayama | … | Yung Kim |
| Ahmad Rashād | … | tv-toimittaja |
| Ho Sik Pak | … | Han Cho |
| Dae Kyu Chang | … | Tung Sung Moon |
Vastaanotto ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomien televisiosivulla Mikael Fränti kiittelee, että tämä ”törkyinen, uskomatonta karate-väkivaltaa ja USA:n muskeliuhoa tirskuva toimintaelokuva” on MTV:n ohjelmistossa piilotettu puolenyön jälkeiseen lähetysaikaan.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen valittaa, etteivät nimekkäät näyttelijätkään voi mitään Karate Kid -kliseitä toistavan materiaalin köyhyydelle. Hän antoi elokuvan Suomessa julkaistulle VHS-kasettiversiolle yhden tähden viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”huono”.[2]
Jatko-osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös elokuvan jatko-osa Best of the Best II (1992) julkaistiin suomenkielisenä VHS-videona. Video-oppaan Kari Salminen piti sitä edeltäjää parempana ja antoi sille kaksi tähteä viidestä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Fränti, Mikael: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 4.12.1996, s. D9. Digilehden juttu (tilaajille). Viitattu 30.11.2017.
- ↑ a b Bello Romano (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.