Tämä on lupaava artikkeli.

Voittamaton gladiaattori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Voittamaton gladiaattori
Il gladiatore invincibile
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Ohjaaja Antonio Momplet, Alberto De Martino
Käsikirjoittaja Francesco De Feo, Francesco Thellung, Alberto De Martino, Natividad Zaro
Tuottaja Anacleto Fontini, Italo Zingarelli
Säveltäjä Carlo Franci
Kuvaaja Eloy Mella
Leikkaaja Otello Colangeli
Lavastaja Piero Poletto
Pääosat Richard Harrison, Luisella Boni, Leo Anchóriz
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia, Espanja
Tuotantoyhtiö Film Columbus, Atenea Films
Ensi-ilta 13. lokakuuta 1961 (Italia)
28. joulukuuta 1962 (Suomi)
Kesto 90 min.
Alkuperäiskieli italia ja muita kieliversioita
Tuotto 483 554 576 liiraa (Italia)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
DBCult

Voittamaton gladiaattori (ital. Il gladiatore invincibile, esp. El gladiator invencible) on vuonna 1961 valmistunut italialais-espanjalainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan peplumia edustavan elokuvan ohjaajaksi on merkitty Antonio Momplet, mutta todellisuudessa sen on ohjannut Alberto De Martino. Pääosaa esittää yhdysvaltalainen Richard Harrison. Tyyliltään johdonmukaisen Voittamattoman gladiaattorin onnistuminen laitetaan tuottaja Italo Zingarellin ansioksi. Elokuva lisäksi menestyi huomattavan hyvin teattereissa.

Kaksitoistavuotiaan kuningas Dariuksen sijaishallitsija, tyrannimainen Rabirius johtaa Rooman valtakuntaan kuuluvaa Acastusta. Gladiaattori Rezius pelastaa Rabiriuksen hengen ja saa tehtäväkseen johtaa sotaretkeä, jonka tarkoituksena on hävittää vuoriston rosvojoukot. Tehtävää suorittaessaan Rezius havaitsee, että rosvot ovat todellisuudessa Dariuksen sisaren Siran johtamia kapinallisia. Reziuksen gladiaattoriystävät nostavat kansan kapinaan, Darius nousee valtaistuimelle ja Sira ja Rezius saavat toisensa.[1][2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Richard Harrison  Rezius  
 Luisella Boni  Sira  
 Leo Anchóriz  Rabirius  
 Livio Lorenzon  Itus  
 José Marco  Vibius  
 Jole Mauro  Xenia  
 Edoardo Nevola  Darius  
 Ricardo Canales  Semantius  
 Antonio Molino Rojo  Euclante[1][3]  

Tuotanto ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voittamaton gladiaattori on kuvattu Techniscope-laajakangastekniikalla Technicolor-väreissä[4] Incir De Paolisin studiolla Roomassa ja Sevilla Filmin studiolla Madridissa. Ulkokuvissa näkyvät La Pedrizan ja Manzanares el Realin maisemat.[2]

Elokuvan ohjaus on verotussyistä merkitty espanjalaisen Antonio Mompletin nimiin, mutta todellisuudessa se on Alberto De Martinon ensimmäinen itsenäinen ohjaustyö. Se on myös pääosaa esittävän Richard Harrisonin ensimmäinen italialainen elokuva.[5] Harrisonille oli alun perin tarjottu roolia American International Picturesin Goliath and the Dragonissa, kun taas Voittamattoman gladiaattorin pääosaan oli ajateltu Mark Forestia[6].

Juoneltaan varsin tavanomaisen peplum-seikkailun ansioita ovat sen vahva tunnelataus, terävä dialogi ja hyvät näyttelijäsuoritukset. Richard Harrison on voimakkaan fyysisen, mutta samalla vilpittömän ja herkän sankarin arkkityyppi, ja Voittamatonta gladiaattoria on pidetty hänen parhaana peplum-elokuvanaan. Muista näyttelijöistä erottuu erityisesti tyylilajin vakiokasvo Livio Lorenzon. Leo Anchóriz on vakuuttava roisto ja Luisella Boni alias Brigitte Corey hohtaa eteerisen valkeana päivittyneiden miesten joukossa. Tyyliltään johdonmukaisen elokuvan onnistumisesta vastasi ensi sijassa tuottaja Italo Zingarelli, joka Harrisonin mukaan ”istui kuin kanaemo sen päällä”.[6] Sen visuaalisia kohokohtia ovat hyvin toteutetut taistelukohtaukset sekä varsinkin aseistettujen kääpiöiden ahdistama gladiaattori, joka antaa havainnollisen kuvan muinaisen Rooman perverssistä viihteestä[2].

Voittamaton gladiaattori oli huomattava kaupallinen menestys[5] ja tuotti Italiassa yhteensä 484 miljoonan liiran pääsylipputulot. Ranskassa sen näki lähes 900 000 katsojaa.[4]

Elokuvasta ei ole saatavilla kunnollista DVD-julkaisua[6]. Englanninkielinen tv-versio on Yhdysvalloissa osa public domainia[7].

  1. a b Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 22.3.2014. (italiaksi)
  2. a b c Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 61. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.
  3. AFI Catalog of Feature Films afi.com. Viitattu 22.3.2014. (englanniksi)
  4. a b DBCult Movie Database dbcult.com. Arkistoitu 6.2.2015. Viitattu 22.3.2014. (englanniksi)
  5. a b Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 169, 171. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
  6. a b c Lucas, Tim: Mario Bava: All the Colors of the Dark, s. 414–415. Cincinnati: Video Watchdog, 2007. ISBN 0-9633756-1-X.
  7. Internet Archive archive.org. Viitattu 22.3.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]