Voi veljet, missä lienet?

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Voi veljet, missä lienet)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Voi veljet, missä lienet?
O Brother, Where Art Thou?
Ohjaaja Joel Cohen
Käsikirjoittaja Joel ja Ethan Coen
Tuottaja Ethan Coen
Säveltäjä T-Bone Burnett
Kuvaaja Roger Deakins
Leikkaaja Tricia Cooke
Tuotantosuunnittelija Nancy Haigh
Pukusuunnittelija Mary Zophres
Pääosat George Clooney
John Turturro
Tim Blake Nelson
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Touchstone Pictures
Universal Pictures
Working Title Films
Levittäjä Universal Studios
iTunes
Ensi-ilta 13. toukokuuta 2000
(Cannesin elokuvajuhlat)
Kesto 106 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 26 000 000 USD (arvio)
Tuotto 71 868 327 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Voi veljet, missä lienet? (O Brother, Where Art Thou?) on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Coenin veljesten kirjoittama ja ohjaama komediaelokuva, joka sijoittuu Mississippin maaseudulle 1930-luvun lama-aikana.

Elokuvan pääosia esittävät George Clooney (Ulysses), John Turturro (Pete) ja Tim Blake Nelson (Delmar). Muita näyttelijöitä ovat muun muassa John Goodman, Holly Hunter ja Charles Durning. Elokuva perustuu Homeroksen Odysseiaan, johon siinä on lukuisia viittauksia[1]. Elokuvan amerikkalaista kansanmusiikkia – erityisesti bluegrassia ja negrospirituaaleja – sisältävä soundtrack voitti vuoden albumin Grammy-palkinnon.[2]

Voi veljet, missä lienet? esitettiin ensimmäisen kerran Cannesin elokuvajuhlilla 13. toukokuuta 2000.[3] Suomessa elokuva esitettiin ensimmäisen kerran Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla Helsingissä 24. syyskuuta, ja teatterilevitykseen se tuli 6. lokakuuta samana vuonna. [4]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan sankari on keikarimainen ja sujuvasanainen huijari Ulysses Everett McGill (George Clooney), joka pakenee työvankien kahleketjusta mukanaan kaksi häneen kahlittua vankia, Pete (John Turturro) ja Delmar (Tim Blake Nelson). Everett – kuten häneen elokuvassa viitataan – lupaa jakaa aikaisemmin hautaamansa aarteen sen vastineeksi, että Pete ja Delmar lähtevät hänen mukaansa. Paon aikana miehet muun muassa tapaavat George ”Baby Face” Nelsonin, muusikko Tommy Johnsonin ja Ku Klux Klanin lynkkausjoukon, ja levyttävät menestyskappaleen ”Man of Constant Sorrow” nimellä Soggy Bottom Boys.

Miesten lähestyessä aarretta Everett paljastaa, ettei sitä ole olemassa, ja että hän huijasi Peten ja Delmarin mukaan päästäkseen takaisin perheensä luo ennen kuin hänen vaimonsa menee naimisiin toisen miehen kanssa. Huijauksestaan huolimatta Everett saa Peten ja Delmarin takaisin puolelleen ja löytää vaimonsa ja seitsemän tytärtään ajoissa. Miehet päätyvät sattumalta esittämään menestyskappaleensa radioidussa tilaisuudessa tietämättä mitään sen menestyksestä. Kuvernööri armahtaa miehet yleisön mieliksi tukeakseen tiukkaa vaalikamppailua ja Everett saa vaimonsa takaisin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voi veljet, missä lienet? oli ehdolla muun muassa parhaan kuvauksen ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin, parhaan kuvauksen, parhaan puvustuksen, parhaan lavastuksen ja parhaan käsikirjoituksen Bafta-palkinnon sekä parhaan komedian tai musikaalin ja parhaan miesnäyttelijän (George Clooney) Golden Globen saajaksi. Näistä se sai ainoastaan parhaan miesnäyttelijän Golden Globen.[2]

Elokuvan soundtrack-albumi voitti viisi Grammy-palkintoa. Albumi itsessään palkittiin vuoden albumin ja parhaan visuaaliseen mediaan tehdyn kompilaatio-soundtrackin palkinnoilla.[2] Dan Tyminski, Harley Allen ja Pat Enright esittävät soundtrackilla cover-version kappaleesta ”I Am a Man of Constant Sorrow”, josta he voittivat parhaan lauletun country-yhteistyön Grammyn. Ralph Stanley tulkitsi albumilla kappaleen ”O Death”, ja hänet palkittiin parhaan mieslaulajan country-esityksen Grammylla. Lisäksi T-Bone Burnett palkittiin vuoden tuottajana.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helena Ylänen: Sata parasta elokuvaa – ja kymmenen kehnoa kaupan päälle, s. 199–200. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-06-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ylänen 2005, s. 199–200.
  2. a b c Awards for O Brother, Where Art Thou? (2000) Internet Movie Database. Viitattu 27.12.2006. (englanniksi)
  3. Release dates for O Brother, Where Art Thou? (2000) Internet Movie Database. Viitattu 27.12.2006. (englanniksi)
  4. O Brother, Where Art Thou? – Esitystiedot Elonet. Valtion elokuvatarkastamo. Viitattu 27.12.2006.
  5. ‘O Brother’ Soundtrack Rules 44th Annual Grammy Awards bmi.com. 27.2.2002. Viitattu 10.9.2014. (englanniksi)
  6. Past Winner Search grammy.com. Viitattu 10.9.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]