Vladimir Tšelomei
Vladimir Nikolajevitš Tšelomei (ven. Владимир Николаевич Челомей, 30. kesäkuuta 1914 – 8. joulukuuta 1984) oli neuvostoliittolainen raketti-insinööri.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšelomei syntyi Siedlcessä Venäjällä vuonna 1914. Kun hän oli kolmivuotias, perhe joutui pakenemaan Saksan joukkoja Pultavaan.
Tšelomein ollessa 12-vuotias perhe muutti Kiovaan.
Vuonna 1932 Tšelomei pääsi Kiovan polytekniseen instituuttiin, jossa kunnostautui opinnoissaan. Vuonna 1936 hänen ensimmäinen oppikirjansa, Vektorianalyysi, julkaistiin. Hän opiskeli Kiovan yliopistossa paljon matematiikkaa ja lujuusoppia sekä mekaniikkaa. Valmistuttuaan kiitettävin arvosanoin hän jäi instituuttiin tutkijaksi. Hän valmistui tohtoriksi (luonnontieteen kandidaatti) vuonna 1939.
Sota-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuren isänmaallisen sodan aikana hän toimi Baranovin lentokonemoottorien keskusinstituutissa (TsIAM) Moskovassa. Hän kehitti patopainemoottorin vuonna 1942. Kun havaittiin Saksan käyttävän sellaisia moottoreita V-1-ohjuksissaan, Tšelomeista tuli Tehdas N51:n johtaja ja pääsuunnittelija. Sen edellinen johtaja Nikolai Polikarpov oli kuollut lento-onnettomuudessa. Tšelomei sai tehtäväkseen kehittää V-1:n kaltaisen risteilyohjuksen. Joulukuussa 1944 10X-niminen ohjus koelaukaistiin Petljakov Pe-8 ja Tupolev Tu-2 lentokoneista.
OKB-52[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1952 Tšelomei sai johdettavakseen uuden OKB-52-suunnittelutoimiston. Hän jatkoi tutkimusta myös Moskovan Bauman instituutissa ja väitteli vuonna 1951. Hänestä tuli professori vuonna 1952.
Vuonna 1958 OKB-52 esitti monivaiheista mannertenvälistä ohjusta. UR-200 ei mennyt läpi vaan Mihail Jangelin R-36 valittiin. Tšelomein UR-100 pääsi jatkokehittelyyn.
Avaruusalukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1959 Tšelomei nimitettiin ilmailuvälineiden pääsuunnittelijaksi.
OKB-52 alkoi kehittää avaruusaluksia ja raskasta ohjusta, josta tuli UR-500.
Vuonna 1962 Tšelomei sai akateemikon arvonimen.
Tšelomeista tuli Sergei Koroljovin kilpailija miehitetyn kuualuksen suunnittelussa. Tšelomei ehdotti pienempää UR-500-rakettia, jolla voisi tehdä kahden hengen miehityksellä Kuun ohilennon. Raketista tuli Proton-kantoraketti.
Kun Hruštšov menetti valtansa, Tšelomein ja Koroljovin Kuu-lentosuunnitelmat yhdistettiin, mutta päälinja oli Koroljovin suunnitelma.
Tšelomein suunnittelutoimisto suunnitteli Poljot-satelliitit 1960-luvun alussa. 1970-luvulla Tšelomein toimisto suunnitteli Almaz-avaruusaseman, josta tuli perusta Saljut-avaruusasemille.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšelomei kuoli Moskovassa vuonna 1984.
Hän sai muun muassa seuraavat palkinnot:
- kahdesti sosialistisen työn sankari (1959, 1963)
- valtionpalkinto (1967, 1974, 1982)
- Leninin palkinto (1959)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elämäkerta-artikkeli (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
| ||||||||||||||
