Vladimir Terjoškin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vladimir Petrovitš Terjoškin (ven. Владимир Петрович Терёшкин; 22. heinäkuuta 1903 Suoju8. huhtikuuta 1967 Moskova[1]) oli neuvostoliittolainen puoluevirkailija ja Suomen asioiden asiantuntija.

Vladimir Terjoškin syntyi venäläiseen talonpoikaisperheeseen. Hän kävi kaksi luokkaa koulua ja työskenteli Muurmannin radan rakennustöissä. Terjoškin liittyi kommunistipuolueeseen vuonna 1918 ja työskenteli sen jälkeen Neuvosto-Karjalassa erilaisissa hallinto- ja puoluetehtävissä. 1920-luvun loppupuolella hän hakeutui sotilasuralle ja valmistui myöhemmin Leninille nimetystä sotilas-poliittisesta akatemiasta.[1]

Terjoškin oli talvisodan aikana politrukkina Kuusisen hallituksen armeijassa käyttäen suomalaista sukunimeä Tervonen ja hän kuulusteli suomalaisia sotavankeja Sorokassa. Jatkosodan jälkeen everstin arvoinen Terjoškin oli Suomessa vuosina 1944–1947 liittoutuneiden valvontakomissiota johtaneen Andrei Ždanovin avustajana, tulkkina ja sihteerinä. Hän oli myös sihteerinä Kominformin kokouksissa vuosina 1947 ja 1948. Sittemmin Terjoškin oli Moskovassa Ždanovin sihteeristön päällikkönä ja hän toimi vuodesta 1948 alkaen NKP:n kansainvälisen osaston apulaispäällikkönä, vastuualueenaan Pohjoismaat.

Ždanovin vuonna 1948 tapahtuneen kuoleman jälkeen Terjoškin sai NKP:ssä vastuulleen Suomen asiat.[2] Terjoškin oli koko 1950-luvun ajan Suomen Kommunistisen puolueen johdossa olleen Ville Pessin lähimpänä ohjaajana. Terjoškin oli vieraana Suomen Kommunistisen puolueen XI edustajakokouksessa Helsingissä touko-kesäkuun vaihteessa 1957 ja hän osallistui NKP:n ja SKP:n johdon tapaamiseen elokuussa 1961. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1963, jolloin hänen seuraajakseen tuli Aleksei Beljakov.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Zelenov M. V. & Pivovarov N. Ju: Apparat TsK VKP(b): struktura, funktsii, kadry 1948–1952. Spravotšnik, s. 547–548. Sankt-Peterburg: Nestor-Istorija, 2020. ISBN 978-5-4469-1398-5.
  2. Rentola, Kimmo: Niin kylmää että polttaa. Kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947-1958, s. 64. Otava, 1997. ISBN 951-1-14497-9.
  3. Veikko Huuska : Terjoshkin – Tereshkin – ”Tervonen”, mies joka valvoi, Agricola, Puheenvuoroja historiasta 7.7.2015