Vladimir Obrutšev

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vladimir Obrutšev, 1886

Vladimir Afanasjevitš Obrutšev (ven. Влади́мир Афана́сьевич О́бручев, 10. lokakuuta 1863 Tverin läänin Rževin kihlakunnan Klepeninon kylä – 19. kesäkuuta 1956 Moskova[1]) oli venäläinen geologi, maantieteilijä ja kirjailija.

Vladimir Obrutšev syntyi sotilaan perheeseen[2]. Hän valmistui Pietarin vuori-instituutista vuonna 1886, työskenteli geologina ja toimi Tomskin, Simferopolin ja Moskovan korkeakoulujen professorina. Obrutšev valittiin Neuvostoliiton tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1929. Hän oli Leningradin geologisen instituutin johtaja vuosina 1930–1933, ikiroudan tutkimuskomitean puheenjohtaja vuosina 1930–1939 ja roudantutkimusinstituutin johtaja vuosina 1939–1956.[1]

Obrutšev tunnetaan Siperian ja Keski-Aasian geologian tutkijana. Hän teki alueelle useita tutkimusmatkoja, joiden tuloksia hän kuvaa monografioissaan. Obrutševin tutkimusaiheita olivat erityisesti lössin muodostuminen Keski-Aasiassa, Siperian ikirouta, tektoniikka ja kultaesiintymät sekä niin sanotun ”Aasian muinaisen lakivuoriston” olemassaolo.[1]

Obrutšev on kirjoittanut myös populaaritieteellisiä teoksia, oppikirjoja ja tieteisfiktiota[1]. Romaani Sannikovin maa (Zemlja Sannikova, 1926) kuvaa Pohjoisen jäämeren kuvitteelliselle mantereelle suuntautuvaa tutkimusmatkaa 1800-luvun alussa[2].

Obrutšev sai Lenin-palkinnon vuonna 1926, Stalin-palkinnon vuosina 1941 ja 1950 sekä sosialistisen työn sankarin arvonimen vuonna 1945. Hänen mukaansa on nimetty useita maantieteellisiä ja muita kohteita.[1]

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sannikovin maa. Suom. Salme Peterzèns. Moskova: Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike, 1961.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Obrutšev Vladimir Afanasjevitš Bolšaja rossijskaja entsiklopedija. Viitattu 11.7.2021.
  2. a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 542. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.