Vladimir Menšikov
Vladimir Menšikov (Menschikoff) (1816 – 27. syyskuuta 1893 Baden-Baden, Saksan keisarikunta) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut ratsuväenkenraali ja suomalainen aatelinen.[1]
Vladimir Menšikovin vanhemmat olivat Suomen kenraalikuvernööri, ruhtinas Aleksandr Sergejevitš Menšikov ja kreivitär Anna Alexandrovna Protasova. Hän sai isänsä myötä vuonna 1833 Suomen kansalaisuuden, kun ruhtinaallinen Menschikoff-suku kirjattiin Suomen ritarihuoneeseen. Vladimir Menšikov valmistui vuonna 1832 H.M. Keisarin paašikoulusta Pietarista ja määrättiin vänrikkinä palvelukseen Mihailin tykistökouluun. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Henkivartioväen ratsastavaan tykistöön, sitten 2. ratsastavaan tykistöpatteriin, vuonna 1835 tykistöjoukkoihin Kaukasiaan ja vuonna 1836 aliluutnanttina Henkivartioväen husaarirykmenttiin. Luutnantiksi Menšikov yleni 1837. Vuonna 1839 hänestä Venäjän santarmijoukkojen päällikön adjutantti keisarillisessa pääesikunnassa. Menšikov yleni aliratsumestariksi 1840, H.M. Keisarin sivusadjutantiksi hänet korotettiin 1842. Vuonna 1843 hänet ylennettiin ratsumestariksi ja vuonna 1844 everstiksi.[1]
Vuonna 1849 Menšikov osallistui Unkarin sotaan Venäjän kenttäarmeijan pääesikunnan palveluksessa ja yleni kenraalimajuriksi H.M. Keisarin seurueessa. Vuonna 1855 hänet korotettiin H.M. Keisarin kenraaliadjutantiksi ja ylennettiin vuonna 1857 kenraaliluutnantiksi. Vuonna 1872 hänet nimitettiin Venäjän sotasairaaloiden pääkomitean jäseneksi ja merkittiin samana vuonna Kubanin kasakkadivisioonassa ratsastavan tykistöprikaatin upseeriluetteloihin ja 1873 lisäksi Donin kasakkajoukkojen upseeriluetteloihin. Tuolloin hän myös yleni ratsuväenkenraaliksi, pysytettynä H.M. Keisarin kenraaliadjutanttina. Menšikov nimitettiin sotilaslääkinnän keskuskomitean jäseneksi 1889, missä tehtävässä hän toimi aina kuolemaansa saakka.[1]
Isänsä kuoleman jälkeen tämän valtiolta vuonna 1842 lahjoituksena saama Anjalan säterikartano siirtyi Vladimir Menšikoville ja hänen kuoltuaan lopullisesti valtiolle vuonna 1907. Menschikoffin ruhtinassuku sammui Suomessa Vladimir Menšikovin kuollessa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Vladimir Menšikov Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 4.4.2020)
|
